»Munkit alkavat laulaa Tu es Petrus», sanoi Don Camillo.
»Ei, minä tarkoitan tuota liikettä tuolla. Joku tahtoo tunkea kaartin läpi.»
»Se on Davido Rossi? Voi, minä vallan unohdin hänet»,
Donna Roma astui eteenpäin nähdäkseen hänen kasvonsa. »Missä… missä minä olen… olen varmaan nähnyt hänet ennen jossakin.»
Outo ruumiillinen värähdys syntyi hänessä sillä hetkellä, ja hän vapisi kuin vilusta.
»Mikä nyt on?»
»Ei mitään! Mutta minä pidän hänestä. Tiedättekö, pidän hänestä oikein paljon.»
»Naiset ovat omituisia olentoja», sanoi amerikkalainen.
»Mutta hyvin miellyttäviä kumminkin, eikö niin?» Ja kaksi riviä helmihampaita avautuneiden huulien välissä kului iloisesti leikkien.
Taas hän kumartui eteenpäin. »Hän on polvillaan paavin edessä! Nyt hän aikoo antaa anomuskirjansa. Ei.. nyt… nuo konnat! Ne vetävät hänet pois! Juhlakulkue etenee! Häpeällistä!»