Nuoren naisen kasvoille levisi hymy, joka pani paavinkin hymyilemään.
»Ainoastaan kymmenen vuotta vanhempi, teidän pyhyytenne. Hän on nyt kolmekymmentä neljä vuotta.»
»Mistä hän on kotoisin ja kuka on hänen isänsä?»
»Hän on syntynyt Roomassa, mutta hän ei tiedä mitään isästään.»
»Minkä näköinen hän on?»
»Hän on… en ole koskaan nähnyt ketään niin… antaako teidän pyhyytenne anteeksi?»
»Sanokaa mitä haluatte, tyttäreni.»
»En ole koskaan nähnyt ketään niin pyhän isän näköistä kuin hän», sanoi
Roma vienosti.
Hänen päänsä oli vaipunut alas ja hänen sydämensä sykähti hiukan hermostuneesti. Paavi taputti hänen kättään hellästi.
»Olenko jo kysynyt hänen nimeään, lapseni?»