»Minulla on ollut aavistus, joka on seurannut minua koko elämäni — ainakin koko ajan, minkä olen ollut paavina. Hyvä Jumala, joka alentaa ja ylentää, on nähnyt hyväksi korottaa minun vähäpätöisen olentoni maailman korkeimpaan asemaan, mutta minä olen aina pelännyt, että minut jonakin päivänä syöstään siitä alas ja kirkko tulee kärsimään.»
»Taivas sen estäköön, teidän pyhyytenne.»
»Siitä syystä kieltäydyin kaikista viroista, kaikista kunnianosoituksista. Tiedättehän, kuinka kieltäydyin, isä?»
»Tiedän, mutta Jumala ymmärsi sen asian paremmin, teidän pyhyytenne, ja
Hän määräsi teidät kansansa siunaukseksi ja lohdutukseksi.»
»Hänen pyhä tahtonsa tapahtukoon! Mutta se varjo, joka on vaappunut elämäni yllä, ei väisty. Pyytäkää rukoilemaan minun puolestani! Ja rukoilkaa itse minun puolestani, isä.»
»Teidän pyhyytenne on alakuloinen. Ja vielä lisäksi tänä päivänä!
Mutta kirkko on onnellinen siitä, että Jumalan käsi on asettanut pyhän
Pietarin istuimelle miehen, joka ymmärtää lastensa tarpeet ja jonka
sydän toivoo niiden tyydyttämistä.»
»En tiedä mitä tästä odotetusta keskustelusta mahtaa koitua, isä, mutta minun täytyy jättää itseni Pyhän hengen huostaan.
»Sitä ei voi auttaa nyt enää, teidän pyhyytenne.»
»Ehkei minun olisi pitänyt mennä niin pitkälle — mutta kun tuo anarkismin aalto uhkaa koko maailmaa… Uskotko, että Rossi salaisesti on anarkisti?»
»Pelkään, että hän on, teidän pyhyytenne, ja paitsi sitä kirkon ja pyhän isän pahimpia vihollisia.»