»Eipä siltä, että pelkäisin», sanoi hän, »en pelkää itse. Mutta tietysti minun täytyy ajatella muita — perhettäni — kansaani — Italiaakin — ja jos teidän pyhyytenne… jos… teidän pyhyytenne…»
Paroni, joka oli seisonut toinen käsi rinnan yli ja toinen poskella, puuttui nyt puheeseen.
»Teidän majesteettinne», sanoi hän, »sallittehan — ja teidän pyhyytenne», hän kumarsi molemmille, »että selitän käyntimme tarkoituksen.»
Nuori kuningas hengähti helpotuksesta, ja paavi, joka yhä vielä oli ääneti, kumarsi taas päätään.
»Muutamia päiviä sitten teidän pyhyytenne ystävällisesti ilmoitti hänen majesteettinsa hallitukselle saaneensa yksityistä tietä ilmoituksen, joka antoi aihetta pelkoon, että yleistä rauhaa vastaan on tekeillä hankkeita.»
Paavi kumarsi taas myöntäen.
»Sen jälkeen hallitus on saanut varmoja tietoja samasta seikasta, josta teidän pyhyytenne niin suosiollisesti ilmoitti, sekä myöskin luotettavan selonteon tuon salaliiton luonteesta. Sanalla sanoen, asiamiehemme ulkomailla on ilmoittanut, että Englannin, Ranskan ja Saksan kapinalliset ainekset ovat liittyneet yhteen ja suuntaavat liikkeensä Roomaa kohti, joka on tuleva vallankumouksen keskipisteeksi, ja että aiotaan hyökätä perustuslaillista yhteiskuntaa vastaan siten, että ensimmäinen isku tähdätään kuninkaaseemme.»
»Ja mitä sen johdosta tahdotte sanoa?»
»Teidän pyhyytenne on ehkä kuullut, että hallituksen ja kansan tarkoitus on viettää hänen majesteettinsa valtaistuimellenousun päivää juhlamenoin. Se päivä on ensi maanantaina, ja meillä on syytä luulla, että juuri maanantai on aiottu tuon viheliäisen hankkeen toimeenpanopäiväksi.»
»Ja mitä sitten?»