»Epäilemättä viranomaiset menivät liian pitkälle, teidän pyhyytenne, mutta pitäisikö meidän tuollaisen viheliäisen hupsun tähden, joka kertoo kaikille eri juttuja, vetää viranomaisemme oikeuteen? Sellaisten henkilöiden sääliminen on vaarallista sentimentaalisuutta, teidän pyhyytenne, mitä voimakas ja valistunut hallitus ei voi kannattaa.»
»Jumala silloin hävittäköön kaikki sellaiset hallitukset sekä niitä kannattavat jumalattomat systeemit! Jos otaksumme, että mies oli viheliäinen hupsu, ei loukkaus koskenut häntä yksin, vaan hänen persoonassaan koko oikeuden henkeä. Mitä teidän käskijänne tekivät? He kiusasivat miestä käyttäen välikappaleenaan sitä rakkautta, jota hän tunsi vaimoaan kohtaan, hänen surmatun lapsensa muistoa, kaikkea sitä, mikä oli totta, jaloa ja taivaallista hänessä. He ristiinnaulitsivat Kristuksen tuossa avuttomassa miehessä, ja te seisotte tässä Kristuksen edustajan edessä puolustamassa noita tekoja!»
Paavi oli noussut seisomaan ja kohottanut toisen kätensä päänsä yli ruhtinaallisin liikkein. Tietämättään nuori kuningas, joka oli käynyt kalman kalpeaksi, vaipui polvilleen, mutta paroni pani käsivartensa ristiin ja seisoi entistä jäykempänä.
»Oletteko koskaan ajatellut tuollaisen väärän ministerin loppua? Ajatelkaapa hänen kuolinhetkeään, jolloin muisto kaikista noista nuorista olennoista, jotka hän on surmannut, kuolleista äideistä, yksinäisistä leskistä ja kyynelisistä orvoista häntä uhkaa. Ajatelkaa päivää jälkeen hänen kuolemansa, kun hän, joka vaelsi maailmassa Jumalan ruoskana, makaa maailman jaloissa eikä ole ketään niin kurjaa, ettei potkaisisi tuota häväistyä ruumista. Te tähtäätte korkealle, hyvä herra, mutta olkaa varuillanne, olkaa varuillanne!»
Paavi istui taas ja kuningas nousi häveten heikkouttaan.
»Teidän majesteettinne», sanoi paavi, »päivä tulee, jolloin meidän molempien täytyy astua Jumalan eteen tekemään tiliä töistämme, ja minä, joka olen niin paljon edellänne iässä, ennätän varmaan sinne ennen. Mutta minä en uskaltaisi kohdata Tuomarin katsetta, ellen tänä päivänä varoittaisi teitä niistä vaaroista, jotka teitä uhkaavat. Jumala yksin tietää, miksi toinen ihminen määrätään kuninkaaksi, toinen paaviksi, toinen hänen vertaisensa tai häntä parempi kerjäläiseksi ja orjaksi. Mutta Jumala, joka määrää paavit ja kuninkaat, tahtoo, että he olisivat alamaistensa isiä eikä turmelijoita. Hallitsijalla voi olla mitä parhaimmat aikeet, mutta jos hän on heikko ja heittäytyy omavaltaisen ministerin valtaan, on hän huonompi kuin pahin hirmuvaltias. Ajatelkaa, teidän majesteettinne! Valtaistuin voi olla vetelä suo, johon mies saattaa elävänä hautautua.»
Nuori kuningas alkoi sopertaa katkonaisia sanoja, mutta kuuntelematta häntä paavi nousi lopettaakseen keskustelun.
»Te lupaatte minulle», sanoi hän, »että jos — minä sanon jos verenvuodon ja rikoksen estämiseksi pyydän tuota nuorta naista todistamaan, että hänen miehensä on ennen tuomittu kapinallinen, te säästätte häntä ja armahdatte hänet, tapahtuipa mitä tahansa?»
»Pyhä isä, annan teille kunniasanani siitä.»
»Siis jättäkää minut! Antakaa minun ajatella!… Odottakaa! Jos hän suostuu, minne hänen on mentävä?»