»Ponte Ripettan luona olevaan virastoon ja — koska aika on täpärällä — kello kymmenen ensi lauantaina», vastasi paroni.
»Jättäkää minut! Jättäkää!»
Kuningas polvistui taas ja suuteli paavin kättä, mutta paroni ainoastaan kumarsi astuessaan hallitsijansa jälessä.
Avonaisesta ovesta kuului ääni, joka oli kuin myrskyn humina luolassa.
Kirkossa oli Tenebrae alkanut, ja kansa lauloi Miserereä.
»Kuulitteko mitä hän sanoi, isä?» kysyi paavi. »Eikö siinä ole melkein tarpeeksi puolustusta Rossille, että hän on kohdannut tuollaisen tyrannin?»
»Puhutaan siitä huomenna», sanoi kapusiinilainen.
Munkki soitti kelloa ja palirenieerit palasivat kantotuoleineen.
XV.
Sakaristossa mennessään takaisin Pietarin-kirkkoon paavi puettiin uudelleen punaiseen viittaan ja hiippaan. Hänen ajatellessaan äskeistä tapahtumaa ja kuunnellessaan etäisen laulun hyminää täytti hänen sielunsa ääretön sääli kansaa kohtaan.
»Köyhät ravitaan ja he kiittävät Herraa.»