»Me emme olisi voineet menetellä toisin, eikö niin, isä Pifferi? Jos otamme kaikki asianhaarat lukuun, emme olisi voineet tehdä toisin.»
»Ehkemme olisi, teidän pyhyytenne.»
He kääntyivät puistokäytävän mutkaan, missä polku heidän jalkainsa alla oli täynnä Juudas-puiden kukkia.
»Tuossahan oli se linnunpesä», sanoi paavi.
»Niin oli», vastasi munkki.
»Omituista, ettei emo lennä ulos, kuten ennen. Ah, Mirri ei ole täällä, ja siitä syystä lintu ei lennä.» Ja hakien linnunpesää paavi laski kätensä varovasti vanhalle hautakivelle. Hetken perästä hän sanoi muuttuneella äänellä: »Isä, linnunpoikaset ovat poissa.»
»Ovat kai lentäneet pois jo», sanoi munkki.
»Ei. Katsokaa!» sanoi paavi ja nosti ylös pienen pesän joka oli täynnä höyhenten jäännöksiä.
»Mirri on ollut täällä», sanoi munkki.
Kunnianarvoisat vanhat miehet astuivat äänettöminä, kunnes he saapuivat Vatikaanin kaarien ympäröimille pihoille. Siellä paavi kääntyi kapusiinilaisen puoleen ja sanoi murtuneella äänellä: »Menkää sen tyttöparan kanssa oikeussaliin huomenna, isä Pifferi. Jos tuomarit tekevät kysymyksiä, joihin heillä ei ole oikeutta, silloin suojelkaa häntä ja kieltäkää häntä vastaamastakin, ja jos hän viimeisellä hetkellä masentuu, lohduttakaa ja vahvistakaa häntä. Meidän täytyy… jättää kaikki Pyhän Hengen haltuun. Jumalan käsi johtaa tätä asiaa… se johtaa kaikkea. Hän vie kaikki hyvään loppuun — meille edulliseen päätökseen ja kirkolle sekä tuolle tyttöraukalle ja hänen miehelleenkin onnelliseen loppuun, olkoonpa hän kuka tahansa.»