»Tunnustakaa, tyttäreni, mutta muistakaa, ettette syytä ketään.»
Paavi siunasi häntä ja sulki silmänsä kuunnellakseen. Roma oli yhä polvillaan hänen jalkainsa juuressa. Hän aloitti tunnustuksensa.
»Isä, minä olen suuri syntinen, ja kun sanoin tuomioistuimen edessä, että surmasin ministerin, lausuin valheen suojellakseni toista.»
»Lapseni!» Paavi oli noussut seisomaan.
Hetken äänettömyys. Sitten paavi istuutui taas vavisten ja sanoi nopeasti:
»Jatkakaa.»
Roma jatkoi tunnustustaan. Hän kertoi kuinka hän oli aikonut surmata ministerin, kun tämä oli pakottanut häntä syyttämään miestään. Hän kertoi kuinka hän oli valmistautunut tuohon tekoon. Hän kertoi tuosta kamalasta yöstä, jolloin hän oli lähtemäisillään kamalalle asialleen.
»Mutta samassa paroni tuli huoneeseeni ja silloin…»
»Teidän omaan asuntoonne?»
»Niin, ja se oli syynä kaikkeen.»