»Kuinka?»
»Joku toinen tuli sisään jälkeenpäin.»
»Joku…»
»Eräs ystävä.»
»Yst… ystäväkö?»
Roma pisti kätensä poveensa ja veti esiin vangitsemiskäskyn.
»Tämä», sanoi hän.
Paavi otti paperin. Se kahisi, kun hän avasi sen. Ei kuulunut muuta ääntä kuin hänen syvä hengityksensä.
»Ettehän tahdo sanoa… syyttää…»
Paavin silmät harhailivat ympäri huonetta, mutta ne palasivat taas noihin hänen jalkainsa juuressa oleviin kasvoihin.