Hän nojautuu keppiinsä seisoessaan pylvästössä, jonne on haudattu Rooman jalosukuisia kansalaisia, ja katselee marmorihautaa, johon on piirretty yksi ainoa sana — Volonna. Hetken perästä hän kääntyy pois, seisahtuu ja katsoo taakseen, astuu pari askelta, katsoo vielä taakseen, aivan kuin hänen olisi vaikea irtautua tuosta paikasta.
Juhlia rakastava Rooma viettää juhlaa taas tänään. Lippuja liehuu kaduilla, soittokunnat soittavat piazzoilla, ja kansa on sunnuntaipuvussa. Ei näy niin monta suuren rikkauden merkkiä kuin ennen, ei niin monta orjuuden eikä myöskään köyhyyden merkkiä. Muuten on kaupunki sama kuin ennen, sillä ikuinen ei muutu. Kaduilla vilisee liike, ja ihmisvirrat tulvivat monen kanavan läpi kaikki samaan suuntaan — Piazza Colonnalle päin. Uusi suihkulähde on paljastettava erään suuren tapahtuman muistoksi. Rooma viettää vuosijuhlaa sen päivän muistoksi, jolloin siitä tuli maailman pääkaupunki.
Trattoriassa Piazza Navonan varrella on joukko nuoria ylioppilaita syömässä päivällistään ja he laskevat leikkiä ja nauravat onnellista naurua. Kunnianarvoisa vanha mies astuu sisään. Se on sama vanha herra, joka oli äsken Campo Santolla. Hän seisahtuu keskelle lattiaa katsellen ympärilleen kuin hämmästyksissään. Ylioppilaat vaikenevat ja katsovat toisiinsa nuorison tavallisin hilpein, myöntyvin katsein. Tarjoilija johtaa vanhan miehen sivupöydän luo. Hetken perästä hän siellä syö makaronia, ja nuoriso laskee leikkiä ja nauraa kuten ennenkin.
»Täältähän se löydettiin, Luigi, eikö niin — se suihkukaivo?»
»Se löydettiin kellarista juuri sen paikan alta missä nyt istutte.»
Vanha mies kohottaa päätään aivan kuin kuunnellakseen, mutta soittokunta piazzalla marssii juuri ohi ja musiikki estää puhetta kuulumasta. Kun kaikki taas on hiljaista, liittyy keski-ikäinen, pappispukuinen mies ylioppilaiden keskusteluun.
»Juuri niin, ja teidän nuorten tulevaisuuden ihmisten tulee muistaa meitä vanhoja, jotka olemme taistelleet taistelun ennen teitä. Teitä odottavat suuret tapahtumat, se on totta, mutta takananne on myöskin suuria tapahtumia.»
»Se tapahtui kaikki hyvin nopeasti, vai mitä, monsignor?»
»Siltä näytti, mutta niin ei ollut laita. Luonnon laki oli tehnyt työtään vuosisatoja yhteysaatteen hyväksi, ennenkuin ihminen aloitti työnsä. Vuoret, meret, kielet — kaikki esteet murrettiin. St. Gotthardin tunneli, Englannin kanavan tunneli, Suezin kanava. Tonavan ja Reinin yhdistäminen, sähkölennätin, rautatiet, kauppa, kansainväliset näyttelyt — mitä ne ovat muuta kuin luonnon lain tottelemista, joka vaatii kansojen veljeyttä?»
»Mutta kirkko, monsignor — eikö muutos tapahtunut hyvin nopeasti siinä?»