»Ei ollenkaan. Suuri paavi, joka luopui maallisen vallan pyynnistä, oli vain sen paavin jälkeläinen, jonka ei onnistunut perustaa pyhää Rooman keisarikuntaa, ja sen, joka keksi erehtymättömyysopin antaen siten kuoliniskun absolutismille. Mutta ’minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta', on vanhempi totuus kuin kaikki paavit, eikä kirkko ole koskaan ennen nauttinut viittäkymmentä niin rauhallista ja onnellista vuotta kuin nyt palattuaan takaisin evankeliumiin, joka kieltää uskontoa muodollisesti sekaantumasta maallisiin asioihin.»
»Mutta, monsignor, myönnätte kai, että monarkia hävisi nopeasti.»
»Lopulta kaikki kävi nopeasti, mutta valtioepäjumalan teoria oli kuollut jo silloin, kun ihmiskunta hävitti julkean vallanväärinkäytön. Jälellä oli vain monarkian varjo, ja se oli helppo kukistaa.»
»Mutta sota ja rikkaus ja maanomistus — ne kai hävisivät jokseenkin nopeasti?»
»Ei, sillä ne hävisivät vähitellen vuosisatojen kuluessa. Niillä oli häviön siemen jo sisässään, ja jokainen näennäinen kehitys niissä oli askel katoamiseen päin. Nyt ymmärrämme, ettei oikeuden ollut pakko käyttää valtaa pysyäkseen oikeana ja että tuossa kauniissa lauseessa: 'Mutta minä sanon teille, älkäät vastustako pahaa', on yhtä paljon käytännöllistä viisautta kuin jaloa uskontoa.»
»Ah, niin, kaikki luulivat, että tuo uusi järjestelmä oli unelma vain, eikö niin?»
»Kaikki yhteiskuntaa parantavat järjestelmät ovat ensin unelmia. Mutta kansainvälinen liitto on perustettu. Englantikin on viimeisenä suurista kansakunnista siihen liittynyt, ja tuo suuri kahdentuhannen vuoden vanha kristitty unelma on alkanut toteutua. Ei tuhatvuotinen valtakunta! Ei taivaan valtakunta maan päällä — vaikka on jo sellaisiakin joukossamme, jotka eivät enää pidä sitäkään pelkkänä unelmana.»
Vanha herrasmies sivupöydän ääressä nojaa päätään käteensä ja kuuntelee tarkkaan.
»Mutta aina suuret lipunkantajat ovat olleet marttyyrejä — sitä todistaa myöskin juhla tänään Colonnalla.»
»Ensimmäiset lipunkantajat ovat aina marttyyrejä — heidän täytyy aina olla. Mutta älköön kukaan siitä syystä pysykö poissa rintamasta, että hän tuntee käskyn rinnassaan. Eläkäämme ihanteitten hyväksi! Ne ovat ainoat, joiden vuoksi ansaitsee elää, ja vaikka meidän täytyisi kuollakin niiden takia, kuolkaamme kuin miehet ja uskokaamme siihen, että meille on valmistettu kansalaisoikeus toisessa ja suuremmassa Ikuisessa Kaupungissa. Kutka ne ovat, jotka ovat siellä jo meidän edellämme? Ovatko ne tämän maailman herroja? Vai ovatko ne niitä, joita pidettiin vankiloissa ja kahleissa, joita poltettiin ja ristiinnaulittiin?»