»Hän on ainakin siellä — se on varma», sanoo yksi ylioppilaista ja varjo leviää heidän nuorekkaille kasvoilleen.
»Näittekö hänet koskaan, monsignor?»
»En. Hän oli poissa jo minun aikanani. He valitsivat hänet tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi ja aikoivat toimittaa hänelle loistavan vastaanoton, mutta hän oli kadonnut. Hän arveli tehneensä syntiä kuin Mooses, eikä siitä syystä uskaltanut astua luvattuun maahan.»
»Mihinkä hän mahtoi joutua?»
»Kuka tietää? On jokseenkin varma, että Euroopan kymmenvuotisen sodan aikana, joka teki lopun kaikesta sodankäynnistä, hän vietti aikansa tappotantereella sairaiden hoitajana ja lääkärinä. Sen jälkeen — ken tietää? Semmoiset miehet eivät koskaan tee sellaisia tekoja, joita historia mainitsee, mutta he ovat siitä huolimatta maailman suolana. Hän haki tuntemattomuutta ja löysi sen vihdoin. Hän oli koditon kulkija, ja ehkä hän on aikoja sitten kuollut vieraassa maassa eikä kukaan tiedä hänen hautaansa, kuten Mooseksenkaan hautaa ei tiedetä. Mutta varmaan oli suuri riemu taivaassa, poikani, kun hänen sielunsa saapui sinne.»
Taas syntyy äänettömyys, ja vakavat nuoret kasvot katsovat alas.
»Entä hän… tuo vaimo…»
»Hän oli myöskin marttyyri — ehkä suurempi marttyyri kuin mies. Sanotaan, että Pyhän Neitsyen palveleminen on vaikuttanut enemmän naisen arvon kohottamiseksi kuin mikään muu seikka ritariajoilta asti. Tekisi mieleni uskoa tuota. Mutta katsokaa Italiaa, jossa sisarraukkamme ennen saivat raataa kedoilla, kunnes heidän kasvonsa olivat kadottaneet kaiken inhimillisyyden leiman. Ja katsokaa Ranskaa, jossa lähellä Notre Damea, missä pyhä savu tuoksui, kynttilät hehkuivat, urut soivat verta vuotavalle Kristukselle ja itkevälle Neitsyelle, myöskin oli La Morgue, missä nuoren tytön kaunis ruumis lepäsi paareilla. Eräs tekijä kohottaa naisen asemaa enemmän kuin mikään muu, ja se on — jos vanha, kauhtanaan puettu mies saa sen sanoa — rakkaus. Rakkaus teki hänestäkin marttyyrin.»
»Ja se teki hänestä myöskin neron, monsignor, jos tuo Kristuksen pää suihkulähteessä oli jäljennös hänen päästään.»
»Niinpä kyllä — he olivat viimeiset suuret rakastajat.»