Nuo sanat herättävät taas ylioppilaiden vilkkauden, ja nauru ja leikinlasku alkaa uudestaan. Vanha mies sivupöydän ääressä liikuttaa levottomasti jalkojaan. Tarjoilija lähestyy häntä kysyen, aikooko hän mennä katsomaan kuvapatsaan paljastamista.
»Kenen kuvapatsaan?» kysyy vanha mies ilmeisesti raskain ponnistuksin.
»Ah, ettekö tiedä, herra? Davido Rossin. Hän asui tässä samassa talossa, ja kuvapatsas löydettiin kellarista.»
Vanha herrasmies nousee ja poistuu ääneti. Ei kukaan huomaa hänen lähtöään. Nuorten ylioppilaiden iloinen nauru seuraa häntä kadulle, jossa hänet melkein kannetaan eteenpäin suuressa ihmisvirrassa, joka vyöryy Piazza Golonnalle.
Loppu.