Davido Rossi kalpeni, ja hän tuskin saattoi hengittää.
»Minä en puhu ilman todistuksia», sanoi mies, joka huomasi, että hänen sanansa vaikuttivat. »Kymmenen vuotta sitten olin Lontoon lähetystössä, kun poliisivirasto ilmoitti Italian lähettiläälle eräästä tytöstä, joka oli löydetty Leicester Squareltä. Äiti oli kuollut, isä palannut Italiaan ja tyttö jätetty köyhien ihmisten hoitoon, mutta sieltä hän oli paennut pois.»
Davido Rossi tuijotti vieraaseen melkein tiedotonna.
»Minä menin lähettilään kanssa Bow Streetille ja näin tytön. Hän väitti, että häntä oli kohdeltu pahasti, mutta me emme uskoneet häntä, vaan jätimme hänet takaisin holhoojille. Kuukautta myöhemmin hän oli taas paennut ja kadonnut kokonaan.»
Davido Rossi hengitti syvään ja värisi kuin vanha mies.
»En ollut tätä tyttöä nähnyt, ennenkuin viikko sitten?»
Davido Rossi sanoi:
»Missä?»
»Roomassa Jouduin selkkauksiin lähetystössä ja palasin tänne puhutellakseni pääministeriä. Jokainen sanoi, että minun täytyi koettaa päästä hänen puheilleen Donna Roma Volonnan avulla, ja yksi sukulaisistani vei minut hänen luokseen. Heti kun näin hänet, tunsin kuka hän oli. Donna Roma Volonna on sama tyttö, Roma Roselli, joka hävisi Lontoon kaduilta.»
Davido Rossi kohosi äkkiä suoraksi.