"Te ette pidä herra Drakesta", sanoi hän, "ja siitä syystä te ette voi tuomita häntä oikein. Hän kiittää ja puolustaa teitä aina ja jos joku —"
"Hänen kiitoksensa ja puolustuksensa eivät merkitse mitään minulle. Minä en nyt ajattele itseäni. Minä ajattelen —"
Hän näytti äärettömän liikutetulta ja puhui kiihtyneesti ja katkonaisesti.
"Te olitte mainio tänä aamuna, Glory, ja kun minä ajattelen, että sama tyttö, joka niin uljaasti vastusti tuota fariseusta, itse ehkä joutuu uhriksi… Tuo mies kysyi minulta, miksi se asia minua liikuttaa… Mutta jos minulla todellakin olisi ollut oikeutta tyttöön, jos hän olisi ollut minulle kallis, jos hän olisi ollut joku toinen, eikä tuommoinen kevyt, ontto, arvoton olento, tiedättekö mitä olisin vastannut? 'Koska asiat ovat menneet niin pitkälle, herra, täytyy teidän naida tyttö nyt ja olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä, taikka muutoin minä —'"
"Te olette kiihoittunut ja siinä on jotain, mitä minä en ymmärrä —"
"Luvatkaa minulle, Glory, että lopetatte tuon tuttavuuden."
"Te olette järjetön. Minä en voi luvata."
"Luvatkaa, ettette milloinkaan enää tapaa noita miehiä."
"Mutta minun täytyy tavata herra Drakea nyt heti puhuakseni hänelle Pollysta!"
"Älkää mainitko hänen nimeänsäkään enää. Minun vereni kuohuu kuullessani teidän puhuvan hänestä."