"Kyllä tiedän mitä te haette — lasta tietysti".
"Missä se on?" sanoi Glory.
"Mennyt, kultaseni."
"Ettehän tarkoittane —"
"Ei, ei se ole kuollut, mutta minun täytyi antaa pois se pikku raukka."
"Jaa, näettekös neiti", sanoi herra Jupe suu täynnä ruokaa, "minun rouvani ei voinut hoitaa lasta ja puotia yhtaikaa. Siis oli selvää, että —"
"Oikein minun sydämeni murtuu, kun ajattelen sitä. Se oli niin sievä ja herttainen raukka —"
"Tietääkö äiti siitä?" sanoi Glory.
"Ei se ollut tarpeellista, kultaseni. Minä tunnen niin hyvin sen ihmisen, jonka huostaan jätin lapsen, ja minä olen tosiaankin niin kiitollinen —"
"Se oli välttämätöntä, neiti — puoti rasittaa rouvan voimia liian paljon nytkin —"