Glory löysi herra Josephsin käärittynä nahkaturkkiin ja oopperahattu päässä huoneessa, jonka seinät olivat täynnä valokuvia alastomista tai puolialastomista henkilöistä, ja niitten välissä riippui kimpuittain teatteri-ohjelmia aivan kuin arkkiveisuja virsikauppiaan pöydällä.
"Mikä teidän erikoisalanne on?"
Glory vastasi hermostuneesti ja epävarmasti.
"Mitä te siis osaatte tehdä?"
Hän osasi laulaa, lausua ja matkia ihmisiä.
Mies kohotti olkapäitään. "Minun taksani on kaksi guineaa heti ja kymmenen prosenttia palkasta."
Glory nousi mennäkseen. "Se on mahdotonta. Minä en voi —"
"Odottakaa hetkinen. Kuinka paljon teillä on?"
"Eikö se ole minun oma asiani, hyvä herra?"
"Hiukan tuittupäinen, hyvä neiti, eikö niin? Mutta jos tahdotte tehdä hyvän kaupan, niin suostun ottamaan yhden guinean ja annan teille ensimmäisen paikan, minkä saan."