"Nyt on palkanmaksupäivä, tyttöseni, odottakaa tuolla", sanoi hän työntäen Gloryn sisähuoneeseen, jonka kirjava kalusto oli kuluneella punaisella plyyshillä päällystetty. Nurkassa oli piano, seinillä riippui värillisiä tanssijattarien ja nyrkkeilijäin kuvia, ja ilma oli täynnä huonon tupakan ja viinan höyryä.
Glory odotti puoli tuntia häveten ja posket kuumina, ajatukset sekavina. Viereisestä huoneesta kuuli hän rahojen kilinää sekä joskus naurun hohotusta, joskus vihan purkauksia. Vihdoin tuli paikanvälittäjä takaisin sanoen: "No, millä voin tänään teitä auttaa, tyttöni?"
Hän oli nähtävästi ryypännyt, hänen käytöksensä oli tutunomaista, ja hän heittäytyi saman sohvan nurkkaan, missä Glory istui.
Glory nousi heti paikalla. "Minä tulin kysymään, oletteko saanut mitään paikkaa minulle", sanoi hän.
"Istukaa, lintuseni."
"Ei, kiitos."
"Olenko saanut paikkaa? En ole, en vielä, lintuseni. Teidän täytyy odottaa —"
"Olen mielestäni odottanut jo kyllin kauan, ja jos teidän lupauksillanne on minkäänlaista merkitystä, hankitte minulle edes tilaisuuden esiintyä kerran."
"Tahtoisin niin mielelläni hankkia, lintuseni. Tahtoisin lähettää teidät vaikka Washingtoniin saakka, mutta se maksaa rahaa, ja sitä teillä ei ole."
"Miksi te siis otitte sen, mitä minulla oli, kun ette kumminkaan voi toimittaa mitään? Enkä minä sitäpaitsi pyydäkään muuta kuin mitä itse taidollani voin ansaita. Antakaa minulle suosituskirje jollekin teatterin johtajalle — armahtakaa minua, tehkää edes jotain hyväkseni!"