Kun palvelija nyt ilmoitti, että John tahtoi tavata häntä, tunsi hän sydämessään outoja, lämpimiä tunteita. Hän nousi seisomaan odottaen. Nuori mies, jolla oli äitinsä kasvot ja intoa hohtavat silmät, astui pitkää käytävää pitkin.
John Storm tapasi setänsä suuressa vanhassa vastaanottohuoneessa, jonka akkunat olivat pieneen puutarhaan ja Green Parkiin päin. Erinin kreivi oli laiha, vanha mies, harvatukkainen, ja kasvot kuin kuolleella. Hän ojensi kätensä hymyillen. Käsi oli kylmä ja hymy oli puoleksi kyyneleinen, puoleksi synkkä.
"Sinä olet äitisi näköinen, John."
Johnin mieleen ei ollut jäänyt mitään muistoa äidistä.
"Kun minä viimeksi näin hänet, olit sinä kapalolapsi ja hän oli nuorempi kuin sinä olet nyt."
"Missä näitte hänet, setä?"
"Kirstussa. Tyttö-parka."
Pääministeri työnsi muutamia papereita sanoen:
"No niin. Voinko auttaa sinua jollakin tavalla?"
"Ette, setä. Tulin vain kiittämään teitä entisistä avuistanne."