"Sitten kerrot minulle kaikki. Minä tahdon kuulla kaikki — pienimmätkin seikat."
"Minulla ei ole mitään kerrottavaa. En onnistunut tehtävässäni — siinä kaikki."
John, joka oli polvillaan, kohotti päänsä katsoen ylös. "Tarkoitatko… Etkö ole nähnyt sisartasi?"
"En, hän oli mennyt, eikä kukaan tietänyt mitään hänestä."
"Se oli kai parasta, veli. Tapahtukoon Jumalan tahto. Jos olisit löytänyt hänet — kenties — ehkä olisit joutunut kiusaukseen… Mutta kerro minulle kaikki."
"En voi, väsyttää, en jaksa eikä maksa vaivaa."
"Mutta minä tahdon kuulla kaikki. Katsopas, jalat ovat lämpimät taas — minä hieroin ne lämpimiksi. Vaikka minä paastoan ja näytän kurjalta, on minussa vielä paljon eloa. Ja minä olen valanut sinuunkin eloa, eikö niin? Minä tahdon, näetkö, vahvistaa sinua, että jaksat kertoa! Vaiti! Puhu hiljaa, älä herätä ketään! Löysitkö sairashuoneen?"
"Löysin."
"Hoitajatar Quayle ei siis tapaa sisartasi enää! On niin sääli häntä, tyttöraukkaa. Ei mitään ystäviä, ei tulevaisuutta —"
"Ei se ole sitä, veli."