Hetken perästä katsahti rouva Callender ulos ikkunasta ja samassa hän kohotti molemmat kätensä, huudahtaen: "Hyvänen aika! Se on hän itse! Se on pääministeri!"
Laiha, vanha mies, jolla oli hienot viikset ja päässään leveälierinen hattu sekä yllään musta, vanhanaikainen puku, astui juuri katuovelle.
"Niin, se on setäni", sanoi John, ja vanha rouva syöksyi ulos huoneesta vaihtamaan toista myssyä päähänsä.
"Minä olen kuullut, mitä on tapahtunut, John, ja siksi minä tulin sinua tapaamaan", sanoi pääministeri.
Ajattelikohan hän rahoja? Johnia hävetti, ja hän oli hieman levoton.
"Minä olen pahoillani, poikaseni, hyvin pahoillani!"
"Kiitos, setä!"
"Mutta kaikkeen on syynä tuo sinun hullu kuvittelusi, että me olemme kristitty kansakunta! Semmoista ei kukaan olisi voinut tehdä pakanallisen epäjumalan alttarille."
"Se oli vain vuokrattu kirkko, setä. Minä menettelin kovin tyhmästi."
"Myönnän, poikaseni, että et menetellyt viisaasti, mutta eihän se muuta asiaa. Tuon kirkon myynti tuntuu mitä likaisimmalta asian häpäisemiseltä, mutta yhtä pahaa sattuu ympärillämme joka päivä. Jos tahdot tietää, millainen kirkon alennustila on, niin katsele kirkollisten lehtiemme ilmoitusosastoa. — Orjakauppaa, John, pahempaa orjakauppaa kuin Afrikassa, sillä siellä myydään vain ruumiita eikä sieluja, kuten täällä!"