"Tiedätkö, ettet ole kertaakaan suudellut minua vielä sen perästä kun astuit tähän huoneeseen?"
"Glory!"
"Kulta, oma kulta!"
"Ja sinä", sanoi John lähellä Gloryn huulia, "oletko valmis kaikkeen?"
"Kaikkeen", kuiskasi tyttö.
Seuraavassa silmänräpäyksessä oli Glory kietonut kätensä Johnin kaulaan, mutta vetäytyi samalla itse hiukan erilleen Johnista voidakseen katsoa häntä silmiin ja nähdäkseen myöskin kauniit hihapitsinsä. Äkkiä ilmaantui ryppy Johnin otsalle. Hän muisti luostarin varoituksen ja koetti koota voimiaan.
"Mutta siellä minä rakastan sinua kuin sisarta, Glory."
"Ah!"
"Noitten kurjien raukkojen tähden, joilta kaikki maallinen rakkaus on kielletty, me tulemme rakastamaan toisiamme niinkuin enkelit rakastavat toisiaan."
"Niin, se on epäilemättä korkeinta, puhtainta, parasta rakkautta. Mutta —"