Glory herätti huomiota, ja Draken silmät loistivat ilosta. Eräs kuuluisa henkilö pyysi, että hänet esiteltäisiin Glorylle, ja kertoi olleensa läsnä hänen ensimmäisessä esiintymisessään sekä ennusti hänelle mitä loistavinta tulevaisuutta. Glory pysyi tyynenä. Pienoinen värähdys vain ja tuskin huomattava vavahdus suupielessä, siinä kaikki — muutoin hän kesti kaiken tuon kunnian aivan kuin hän olisi syntymästään saakka siihen tottunut. Walesin prinssi kutsui pienen seurueen aamiaispäivällisille, ja sekä Drake että Glory saivat kutsun sinne. Kaikki hienoimmat henkilöt olivat siellä muodostaen aivan kuin kukkaisnäyttelyn, jossa on kellahtavia, punaisia, purppuraisia ja harmaita kukkia. Glory katseli noita tämän maailman mahtavia, ja se huvitti häntä äärettömästi.
"No, mitä te arvelette?" sanoi Drake.
"Minä arvelen, että useimmat näistä Derby-ihmisistä ovat pukeutuneet vallan väärään univormuun. Tuo herra tuolla, katsokaa — hänen pitäisi olla puettuna tallirengiksi. Ja tuo neiti, jolla on harmaa puku — hänhän on ihka ilmeinen balettityttö, ei muuta kuin —"
"Herran nimessä, olkaa vaiti!"
Mutta Glory kuiskasi: "Mennään tuonne nurkkaan, jotta saamme nauraa rauhassa."
Glory istui Draken ja erään komean herrasmiehen välissä, jonka parta oli kuin vaahtopää koski.
"No, mitenkä hevostasi arvostellaan, Drake?" kysyi herra.
Drake vastasi, ja Glory, joka heräsi tutkimuksistaan, virkkoi:
"Jaa, kuinka se olikaan?"
"Mahdoton hinta — teille", sanoi Drake.