Lukija huomaa että kirjoittaessani tätä kirjaa olen joskus käyttänyt päiväkirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja, saarnoja ja tunnettujen henkilöiden puheita, sekä vielä elossa olevien että kuolleitten. Samaten käy ilmi, että olen usein käyttänyt tosi tapauksia kirjalliseen tarkoitukseen. Tehdessäni niin luulen olleeni uskollinen taiteen periaatteille ja tiedän siinä seuranneeni suurten kirjailijain esimerkkiä. Mutta koska tiedän kuinka helposti voi joutua vaaraan loukata personallisesti, tahtoisin sanoa, etten ole tarkoittanut kuvata ketään henkilöä tai kertoa minkään tunnetun seuran oloista tai viitata minkään erityisen laitoksen johtoon. Pitäisin semmoista vääryytenä kaunokirjallisuuden olemusta kohtaan semmoisena kuin minä olen sen ymmärtänyt kaunokirjallisuuden tarkoitus kun ei minun mielestäni ole tarjota valehistoriaa ja näennäisiä tosiasioita, vaan esittää aatetta kertomuksen muodossa, jossa on niin paljon realismia kuin idealismin vaatimukset sallivat. Esittäessäni sitä aatetta, joka on ollut "Kristityn" aiheena, on tarkoitukseni ollut kuvata, vaikkapa epätäydellisestikin, niitä mielen, luonteen, uskonnon ja sivistyksen, yhteiskunnallisten ja uskonnollisten pyrintöjen edustajia, joita luulen näkeväni Englannin ja Amerikan elämässä yhdeksännentoista vuosisadan lopulla. Semmoiseen tehtävään omat huomioni ja mietteeni eivät olisi riittäneet, ja siksi tiedänkin monessa kohdassa tätä kirjaa olleeni vain se upokas, jossa metalli on sulanut ympärillä riehuvien liekkien lieskasta.
Hall Caine. Greeba Castle, Isle of Man, 1897.