"Te ette muistaakseni ollut kovinkaan hurmaantunut minuun silloin ", virkkoi Glory.
"Enkö ollut?" sanoi Drake. "Kylläpä mahdoin olla koko hölmö silloin!"
He nauroivat taas. Glory ei voinut pitää kättään hiljaa. Drake saattoi melkein tuntea tuon pienen, kuoppaisen kyynäspään.
"Muistatteko te sen nuoren herran, joka pelasti meidät?" kysyi Glory.
"Tarkoitatteko sitä tummaveristä nuorta miestä, joka koko ajan syleili ja suuteli teitä purjeveneessä?"
"Syleilikö hän ja suuteli?"
"Unohdatteko te tuollaisia asioita?"
"Kylläpä hän oli kiltti. Hän on nyt kirkon palveluksessa ja meidän sairashuoneemme kappalaisena."
"Voi kuinka tämä pikku maailma sentään on hauska ja romanttinen!" sanoi Drake.
"Niin, eikö ole? Se on aivan kuin runoutta!" vastasi Glory.