"Etkö heidän poissa ollessaan ollut ikävissäsi?"
"Ehkä — joskus — aivan hiukan — ollessani niin paljon yksinäni ja niin vento vieraitten parissa."
Magnus, joka näytti syventyneen valokuvia tähystelemään, äännähti miltei huomaamattaan: "Pikku raukka!"
Hätälippu lehahti Thoran kasvoille, ja hän vastasi kiireesti: "Oma vikanihan se oli. Oskar halusi aina jäädä minun luokseni, ja jollei Helga olisi —"
Mutta hänen kurkkuunsa nousi pala ja hänen oli pakko pysähtyä, jolloin
Magnus virkkoi:
"Ja minä kun toivoin, että olisit oikein onnellinen!"
Mutta sitten Anna toi kamariin lampun, ja valo huojensi pingoittunutta mielialaa, mutta saatuaan nyt silmäillä valokuvat uudestaan laski Magnus ne pöydälle ja Thora korjasi pois.
Magnus lähti aikaisin, pitkälle ratsastukselle kun oli lähteminen, ja
Anna seurasi häntä ovelle.
"Onko täysin terve?" kysyi Magnus kuiskaten.
"Niin terve kuin asianhaaroihin katsoen voi odottaa", selitti Anna.