"Kiitoksia, Anna. Nämä ovat ystäviä Amerikasta, jotka matkustelevat maatamme katselemassa. Haluaisimme levätä täällä yön ja matkata geysirille aamulla."
"Kernaasti! — Maria! Gudrun! Jon Vidalin!" huuteli Anna, ja sill'aikaa kun muukalaiset vietiin vierashuoneeseen ja hevoset pantiin talliin, astui rehtori sisälle Annan ja Magnuksen luo, ja he alkoivat puhella keskenään salin pöydän ääressä.
"Te näytätte toki terveeltä, Anna!"
"Samoin tekin, rehtori."
"No kyllä; vanha puu palaa hitaasti. Mutta tulen usein ajatelleeksi, onko hyvä, että elää kauan. Parempi mennä aikaisin levolle kuin valvoa liian myöhään, se on minun mielipiteeni."
"Onko hiljattain tapahtunut mitään uusia ikävyyksiä kaupungissa?"
"Johtaja on vihdoinkin sortunut, mies parka."
"Tarkoitatte, että hän…"
"On joutunut täydelliseen vararikkoon ja myydään piakkoin puille paljaille — liike, huoneisto, kaikki."
"Margret Nielsen raukka!"