"Kamalan sievän, jos minulta kysyt."
Tyttö nauroi hilpeästi ja virkkoi äänekkäämmin: "Menemme siis alas — poikaparka on lähtö-innoissaan kait jo kyllästynytkin odotukseensa."
"Ei ole hän luulemma puoleksikaan niin innoissaan kuin tyttöparka."
Hymyävät kasvot jähmettyivät jälleen totisiksi. "Älähän enää puhu noista ilkeistä asioista, kulta tätiseni."
"Äläkä sinä unohda muistutustani. Varohan tunteitasi, käpyseni."
Katuovi avautui ja eteiseen leijui meren hiljaisen kohinan tuomana puhdas baritoniääni:
"Mut nektariin en va-ihtaa vo-is
ma se-ntään —"
"Hei! Hyvää huomenta, Thora! Täti Margretko siinä?"
Raollaan olevan oven kätköstä, toinen silmä ja kaksi käherrystötteröä pilkistämässä kolmituumaisesta aukeamasta, vastasi täti Margret siinä olevansa ja käski Oskaria, joka parhaillaan nosti Thoraa satulaan, pitämään huolta hänen lapsestaan ja viemään hänet kaikessa turvassa Magnukselle.
Oskar naurahti hieman huolettomasti ja vastasi — tädin mielestä ei kovinkaan vakuuttavasti: