"Tohtori O'Sullivan?"
"Sama mies! Eikö siinä ole poikaa! Ja hyväinen aika, mitenkä hän sinusta puhuu! Mutta nyt… sinun on mentävä aamiaiselle, sinunkin, ja minun täytyy kiirehtiä toimilleni."
"Älä mene vielä", sanoin.
"Minä viivyn koko päivän täällä, jos vain tahdot; mutta lupasin luutnantille olla laivassa puolen tunnin kuluttua ja…"
"Silloin sinun täytyy mennä."
"Ei vielä. Istu vain vielä. Viisi minuuttia ei haittaa. Ja nyt kun katselen sinua, en olekaan enää niin varma, että sinä… Italia, Egypti, onhan niissä maissa tarpeeksi aurinkoa, mutta sinä olet kalpea… hiukan kalpea mielestäni?"
Yritin kääntää leikiksi kalpeuteni, mutta Martin näytti levottomalta, ja hetken kuluttua hän kysyi:
"Aiotko jäädä Lontooseen kauaksi?"
Sanoin etten tietänyt, jolloin hän vastasi:
"No niin, minä tulen viipymään täällä kuukauden laatiakseni merikarttoja ja tauluja ja lausuntoja Kuninkaalliselle Maantieteelliselle Seuralle, mutta jos tarvitset apuani johonkin… tarvitsetko nyt?"