Sisältä kuului tiheää hengitystä, josta päätin olevamme sairaan huoneessa, ja sitten lausui käheä, heikko miehen ääni:
"Sinäkö se olet, Agnes?"
"Minä vain, armas", vastasi Angela.
Tuokion kuluttua hän väänsi palamaan pienen kaasu liekin, joka oli kitunut matalalla, ja näin haamuntapaisen miehen makaavan nurkassa olevassa vuoteessa. Hän oli keuhkotaudin runtelema, hänen pitkät, luisevat kätensä lepäsivät peitteellä, hänen tummat hiuksensa olivat vanuksissa otsalla kuten hiestä, mutta en voinut erehtyä suurista, elävistä, harmaista silmistä, jotka hohtivat hänen pitkissä, laihoissa kasvoissaan. Se oli isä Giovanni.
Angela meni hänen luokseen ja suuteli häntä ja näin sairaan silmissä hymyn välähdyksen, kun hän katsoi Angelaan.
"Joku tuli kanssasi huoneeseen, eikö tullut?" virkkoi hän.
"Tuli. Arvaapas kuka se on?"
"Kuka?"
"Etkö muista pientä Margaret Maryä Pyhässä Sydämessä?"
"Hänkö tämä on?"