Tuokiota myöhemmin hän seisoi ovella. Ensimäinen ajatukseni oli, että hän oli tullut minua nuhtelemaan työni laiminlyömisestä ja päätin luvata korvata sen vahingon, jonka poissaoloni oli aikaansaanut. Mutta tarkemmin häntä silmäillessäni huomasin, että jotain oli tapahtunut, että jotain oli tullut tunnetuksi ja että hän seisoi siinä minua syyttämässä ja tuomitsemassa.
"Olette ollut poissa kaiken yötä", sanoi hän. "Voitteko sanoa minulle missä olette ollut?"
Tiesin etten voinut, ja vaikka mieleeni juolahti sanoa nukkuneeni ystävän luona, oivalsin, että jos hän kysyisi kuka ja mikä ystäväni oli, jäisin sanattomaksi.
Juutalainen odotti vastaustani ja virkkoi sitten:
"Olette ilmoittanut meille nimen — voitteko vakuuttaa, että se on oikea ja todellinen nimenne?"
Olin yhä sanaton, ja kotvan kuluttua juutalainen jatkoi:
"Voitteko kieltää, että teillä on lapsi, jonka olette salannut meiltä?"
Minä huohotin raskaasti, mutta en vieläkään puhunut mitään.
"Voitteko sanoa, että se on laillisesti syntynyt teidän kristillisessä avioliitossanne?"
Veret karahtivat poskilleni, mutta olin yhä ääneti; ja hetken kuluttua, jonka aikana huomasin järkkymättömän juutalaisen tulevan siihen johtopäätökseen, että olin huono, kaksinaista elämää viettävä nainen, sanoi hän: