"Mennä naimisiin milloin tahansa — niinkö hän sanoo?"
"Tietysti ei vielä mitään ole järjestetty, isä rakas, mutta en voinut malttaa mieltäni, vaan tulin puhumaan kanssanne siitä. Tahdon, että kaikki on yksinkertaista ja hiljaista — ei minkäänlaista juhlimista."
"Yksinkertaista, ja hiljaistako?"
"Aikaisin aamulla — heti messun jälkeen, ehkä."
"Heti messun jälkeen."
"Vain ani harva kedon kukka alttarilla, ja läsnä armaat, kotoiset sielut, jotka minua rakastavat."
"Armaat, kotoiset sielut…"
"Se on oleva minulle suuri, suuri muutos, mutta en tahdo olla tunkeileva enkä ylvästellä voitostani kenellekään — en ainakaan isä raukalleni, nyt kun hän on niin sairas ja masentunut."
"Ei, ei… nyt, kun hän on niin sairas ja masentunut."
"Tahdon, että te vihitte meidät, isä Dan — eikä piispa tai joku muu sentapainen, ymmärrättehän."