"Tarkoitatte tätä ladyä?" kysäisin viitaten vaimo MacLeodiin —
joka nyt seisoi Daniel O'Neillin tuolin takana.
"Mahdollisesti."
"Ja mitä hän aikoo tehdä lapsella?"
"Tehdä lapsella?"
Asianajaja sormeili pitkää partaansa ja yritti näyttää äimistyneeltä.
"Herra Curphy, älkää kuvitelko minulle, pyydän, ettette käsitä mistä on kysymys. Jos tämä lady saa käsiinsä Mary O'Neillin lapsen, mitä hän aikoo tehdä sillä?"
"Hyvä", virkkoi asianajaja oivaltaessaan, että minulla oli tosi mielessä, "koska klienttini sallii minun puhua, sanon sen teille peittelemättä. Olkoot lapsen vanhemmat keitä ovat… kenties te parhaiten tiedätte…"
"Jatkakaa, sir."
"Olkoot lapsen vanhemmat keitä ovat, niin se on syntynyt avioliitossa. Nykyiset erotoimenpiteetkään eivät voi järkyttää tätä tosiasiaa. Siksipä arvostelemme, että lapsella on oikeus siihen perintöön, joka aikanaan on tuleva Mary O'Neillin jälkeläiselle hänen miehelleen vahvistetun naimasopimuksen ehtojen nojalla."
Tätä juuri olin odottanutkin, ja vereni kuohui ajatellessani rakkaimpani lasta tuon kylmäsydämisen naisen käsissä.