"En vielä, sir", vastasin, "minulla on ensin jotain sanottavaa."
"Mitä se sitten on, antaa tulla?" virkkoi asianajaja tuikeasti ja hävyttömästi vilkaisten minuun seisoessani uunin ääressä käsivarret ristissä rinnalla.
"Kyllä sen pian saatte tietää, master Curphy", vastasin.
Sitten käännyin jälleen Daniel O'Neillin puoleen kertoen hänelle mitä oma armaani oli kuullut hänen aikomuksestaan lapseeni nähden ja kysyin oliko siinä minkäänlaista perää.
"Vastatkaa miehelle, Curphy", sanoi Daniel O'Neill, jolloin asianajaja yhä hävyttömänä kääntyi puoleeni:
"Mitä te sitten haluatte tietää, sir?"
"Tahdon tietää, aikooko Mary O'Neillin isä, jos hänen tyttärensä syystä tahi toisesta joutua kykenemättömäksi huolehtimaan lapsestaan, (jonka Jumala estäköön!) anastaa lapsen haltuunsa?"
"Mikä häntä siitä estäisi? Jos äiti kuolee esimerkiksi, niin hänen isänsä tulee lapsen lailliseksi holhoojaksi."
"Mutta jos hänen isänsäkin kuolee — mitä sitten?"
"Silloin lapsen holhousvalta joutuu — tuomioistuimen
myöntymyksellä — isän perilliselle ja edustajalle."