"Ehkä ette, monseignor. Mutta kerran se on teidän kuultava ja nyt saatte kuulla. Kun tämä mies (viitaten Daniel O'Neilliin) tyydyttääkseen omia pyyteitään, tahtoi naittaa tyttärensä (joka oli lapsi ja jonka mieltä ei ensinkään kysytty) miehelle, joka oli toista uskoa, miehelle, joka ei uskonut avioliitto-sakramentin pyhyyteen kuten me, kuka silloin tasoitti tien hänelle?"
"Te täydellä todella tarkoitatte, että minä…"
"Tarkoitan, monseignor, että ilman teidän apuanne ei hyvää tyttöä milloinkaan olisi voitu naittaa huonolle miehelle. Ettekä te tietämättömänä toiminut. Kun joku teille kertoi — joku, joka nyt on täällä, — että mies, jolle aioitte naittaa tuon viattoman tytön, oli pahamaineinen irstailija, heittiö, jumalaton, naisten pettäjä ja kirottu konna…"
"Jatkakaa, isä Dan, Jumala itse ei voisi keksiä hänelle parempaa nimeä", sanoin vanhan papin vaietessa silmänräpäykseksi henkeään vetääkseen ja kauhistuneena omasta rajuudestaan.
"Lopettakaamme tämä kohtaus", virkahti piispa mahtavasti.
"Odottakaa vielä hetkinen, sir", sanoin minä, ja silloin isä Dan kertoi edelleen kuinka hänelle oli vakuutettu, ettei minun tiedonannoissani ollut minkäänlaista perää ja että häntä oli kielletty ottamasta selvää siitä.
"Sillä tapaa teitte minutkin osalliseksi tuohon katalaan avioliittoon. Antakoon Jumala ja Hänen pyhä Äitinsä sen minulle anteeksi! Ja nyt kun se on päättynyt kuten saattoi odottaakin, ja tuo avuton lapsi raukka, joka myytiin ja ostettiin orjan tavalla, on syntisen kirjoissa, niin vaaditte minun sulkemaan hänet ulos seurakunnan yhteydestä, yllyttämään kaikkien hyväin ihmisten sydämet häntä vastaan, kehoittamaan ihmisiä osoittamaan hänelle sormea — minua, hänen henkistä isäänsä, joka on hänet kastanut, ottanut hänet syliinsä sen enkelin käsivarsilta, joka hänet synnytti, ja antanut hänet Kristukselle — ja ellen sitä tee, niin ryöstätte minulta elatukseni, valitatte minusta Roomaan, riistätte papinkaapuni…"
"Tehkää se, monseignor", huudahti isä Dan astuen askeleen lähemmäksi piispaa ja kohottaen vapisevan kätensä päänsä päälle. "Tehkää se, jos pyhä Kirkkomme sen sallii, ja minä heitän repun selkääni ja vaellan ovelta ovelle kerjäten leipääni seurakuntalaisiltani ja nukkuen yöni orjantappurapensaan alla mieluummin kuin lasken pääni tyynylle tietäen, että ilkeän keinottelunne onneton uhri on tielle viskattu."
Vanhan papin vavahteleva, murtuva ääni oli pakottanut minut painamaan pääni alas ja vasta kuullessani ulko-oven pamahtavan kiinni, älysin että hän oli paennut talosta mielenliikutuksensa voittamana.
"Ja nyt arvelen, että tekin voitte seurata ystäväänne", sanoi
Daniel O'Neill.