"Tiesittekö senkin, että minä olin täällä tänä iltana auttaakseni herra Curphyä tärkeitten asiain toimituksessa ja ehkäpä myös täyttääkseni muutamia pyhiä velvollisuuksia."
"Senkin tiesin, monseignor."
"Siinä tapauksessa", jatkoi piispa minua osoittaen, "ihmettelen, että uskallatte tuoda tämän miehen tänne, tämän miehen, joka on ollut ystävä raukkaamme ja hänen syvästi loukattua perhettänsä kohdanneen häpeän ja häväistyksen pääasiallisena syynä?"
"Vai siltä kannalta te asiaa katsotte, monseignor?"
"Niin, sir, siltä kannalta minä asiaa katselen, ja olen pahoillani, että joku Kirkkoni papeista saattaa olla niin suvaitsevainen julkisia syntisiä kohtaan, että arvostelee asioita toisessa valossa."
"Syntisiä, piispa?"
"Ettekö kuullut mitä sanoin, isä Donovan? Vai haluatteko, että käytän ankarampaa nimeä heistä — varsinkin toisesta, johon olette tuhlannut niin runsasta itkunhaikeata hemmoittelua henkisen toimintanne vahingoksi ja seurakuntanne pahennukseksi. Olen jo varoittanut teitä. Haluatteko, että ryhdyn ankarampiin toimenpiteihin tahi ehkäpä ilmoitan käytöksestänne niille, joilla on valta riistää yltänne kauhtananne? Kuinka saatatte otaksua voivanne ylläpitää kunnioitusta pyhän avioliiton sakramenttiin, kun itse häpäisette sitä pitämällä julkisesti naisen puolta, joka on rikkonut vihkivalansa eikä nyt ole paljoa parempi… minua surettaa se sanoa (taivuttaen syvään päätänsä poloista nojatuolissa istuvaa haamua kohti) ei paljoa parempi…"
Älysin mikä oli tulossa ja seuraavassa tuokiossa suhahdin häntä vastaan. Mutta joku ennätti ennen minua. Se oli isä Dan. Arka, vanha pappi näytti tällä hetkellä katkaisevan elämäniän kestäneen sortovallan kahleet.
"Mitä te sanotte, monseignor?" kirkasi hän kimeästi. "Minäkö häpäisen pyhän avioliiton sakramenttia? Ei sinä ilmoisna ikänä! Mutta jos Ellanin saarella on olemassa joku, joka sitä samaa on harjoittanut joka päivä elämässään, niin itse juuri olette se, ja julmimmin ja häpeällisimmin olette sitä tehnyt juuri siinä tapauksessa, josta tällä hetkellä puhelemme."
"En ole tottunut kuulemaan moista puhetta pappeini suusta, isä Donovan", alkoi piispa uudelleen, mutta ennenkuin hän sai enempää sanotuksi, takertui isä Dan hänen puheeseensa huudahtaen: