Vanha pappi raukkani on sellainen lapsi! Hyvä, vanha mies on aina lapsi — nainen voi helposti lukea hänen ajatuksensa.
Voi minua! Ei minusta milloinkaan ole pidetty sellaista huolta kuin nyt, mutta tunnen olevani kuin pikku lapsi, joka väsyneenä, kompuroituaan tuolilta tuolille, palaa hoitajansa luo. Mitä lapsia me itse asiassa kaikki olemmekaan — lapsia vain!
* * * * *
4 p. elokuuta. Isä Dan kiirehti tänne tänään kiihtymyksestä hengästyneenä. Poloinen ystäväni näyttää eläneen jokapäiväisessä pelossa, että hänen piispansa olisi Roomassa valittanut hänestä — asia koskee nähtävästi hänen suvaitsevaisuuttaan minua kohtaan — mutta kas! piispa itse onkin joutunut valvonnan alaiseksi, sillä hänet on lähetetty erääseen Rooman seminaariin ja kielletty palaamasta hiippakuntaansa.
Ja nyt, katso! suuri rahasumma on Roomasta lähetetty isä Danin jaettavaksi Ellanin köyhille!
Luulenpa tietäväni kenenkä rahat ne tässä palautetaan, mutta kiltti isä ei epäile mitään ja suunnittelee Pyhän Marian kirkolle suurta, yleistä kiitosjuhlaa rukousnauha- ja kiitosjumalanpalveluksineen.
Se on määrätty olemaan kymmenennen päivän iltapuolella, viimeisenä päivänäni Ellanissa, naimiseni jälkeen, mutta ennen lähtöäni. Kuinka Jumala ohjaa kaikkea!
* * * * *
6 p. elokuuta. On todella väärin, että sallin Martinin jatkaa. Tänä aamuna hän kertoi ostaneensa avioliittomme erikoislupakirjan ja tänä iltana hän näytti minulle matkalippumme Sydneyhin — kaksi sijaa ensimäisessä hytissä laivan vähimmän keinuvassa osassa.
Oh, rakkahimpani, kunpa tietäisit, että minulla on ollut matkalippuni jo kauan aikaa ja että se on vievä minut Suurelle Retkelle — suureen Tuntemattomaan, Ikuiselle Merelle, Mittaamattomaan Ijäisyyteen!