"Mary rakas! Mary rakkaani!"
Kuinka kauan makasimme näin sylitysten, en osaa sanoa. Voin vain sanoa, että kuulin isä Danin äänen lausuvan pääni päällä kuin lapselle puhuen:
"Olethan onnellinen nyt, olethan?"
"Olen, olen, nyt olen onnellinen", vastasi äitini.
"Oletko nyt saanut kaikki, mitä toivoit?"
"Kaikki — kaikki!"
Sitten puhui isäni ääni sanoen:
"No niin, tässä se tyttösi nyt on, Isabel. Sinä halusit nähdä häntä, ja niin me haetimme hänet ja tässä hän on."
"Sinä olet ollut kovin hyvä minulle, Daniel", sanoi äitini, joka suuteli suutelemistaan otsaani ja itki ilosta.
Kohottaessani päätäni näin isä Danin olevan kovassa tunteiden kuohussa.