"Hevosenne ja koiranne olette kaiketi myös elättänyt ja kasvattanut, mutta vaaditteko itsellenne ihmisolennon suhteen samoja oikeuksia?"
"Vaadin kyllä, rouva — vaadin niinkin. Ja kun se ihmisolento sattuu olemaan oma tyttäreni, niin ei siinä ole kenelläkään syrjäisellä mitään sanomista."
"Jos hänen äitinsä eläisi, eikö hänelläkään olisi mitään sanomista?"
Isäni näytti vavahtavan tämän sanan kuullessaan, mutta hän vastasi:
"Hänen äitinsä tyytyisi kaikkiin minun toimenpiteihini."
"Hänen äitinsä, mikäli minä voin arvostella, oli hyvin epäitsekäs, hyvin alistuvainen, hyvin onneton nainen", sanoi arvoisa äiti.
Isäni vilkaisi syrjästä minuun ja sanoi sitten hetken kuluttua:
"Olen suuresti kiitollinen teille, rouva. Mutta koska en ole tottunut tuhlaamaan sanojani turhiin, pyydän teitä selittämään, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Tarkoittaako se, että olette tehnyt suunnitelman tyttäreni tulevaisuuteen nähden minun kanssani neuvottelematta."
"Ei, sir."
"Sitten kenties tyttö itse aikoo…"