Sodan loputtua Evelake kuningas kastettiin, ja samoin suurin osa hänen kaupunkinsa kansaa. Ja kun Josef Arimatialainen lähti, niin Evelake kuningas tahtoi välttämättä lähteä hänen kanssansa. Niin tapahtui että he tulivat tähän maahan, jota siihen aikaan kutsuttiin Suureksi Britanniaksi.
Ei kauan sen jälkeen Josef Arimatialainen sairastui ja oli kuolemaisillaan.
Evelake kuningas oli syvästi murheissaan ja pyysi häntä jättämään jotain muistomerkkiä.
"Sen tahdon mielelläni tehdä", virkkoi tuo pyhä mies, ja hän käski hänen tuoda kilven, joka nyt oli aivan valkoinen. Sitten omalla verellään Josef Arimatialainen piirsi siihen punaisen ristin.
"Nyt teillä on muistomerkki siitä, että minä teitä rakastan", hän virkkoi, "sillä te ette milloinkaan näe tätä kilpeä ilman että minua ajattelette. Ja se on pysyvä aina yhtä tuoreena kuin se nyt on. Eikä konsanaan ole tätä kilpeä kukaan katumatta kaulallaan kantava, kunnes se aika tulee, jolloin Galahad, tuo hyvä ritari, ja viimeinen minun sukuani, sitä on kantava ja tekevä monta ihmeellistä mainetyötä."
Silloin virkkoi Evelake kuningas: "Minne minä nyt panen tämän kilven, että se jalo ritari sen saisi?"
"Teidän tulee viedä se sinne, minne Nacien erakko haudataan kuolemansa jälkeen. Sillä sinne se jalo ritari on tuleva viidentenä päivänä sen jälkeen, kun hän on ritariarvon saanut."
"Ja se päivä, jonka hän määräsi, on tämä päivä, jolloin te olette saanut kilven", ritari sanoi Galahadille. "Ja siinä samassa luostarissa lepää Nacien erakko. Ja te olette tyttären poika Pelles kuninkaalle, joka on Josef Arimatialaisen sukua."
Ja sen sanottuaan valkoinen ritari katosi.
Kummallinen kultakruunu.