— Tässä lauhdutellaan lammasnahkoja, selitti setä. — Mitä varten niitä lauhdutellaan? utelivat lapset.
Setä ei seisauttanut työtänsä, vaan vetelyn mukaan lausuili:
— Sitä varten, tätä varten, ettei turkki äänteleisi, kopajaisi, kupajaisi, miestä laiskaks' murajaisi.
— Onko setä kuullut turkin murajavan? Kertokaa nyt mitenkä turkki murajaa.
— Eihän minun turkkini muraja, kun minä en ole laiska, sanoi setä.
— Kertokaa sitten jotain muuta, pyytelivät lapset.
— Jospa minä tässä levätessäni kerron teille turkkisadun, kun haette tuolta naulasta turkin päänaluseksi, lupasi setä.
Lapset juoksivat kilvassa turkin sedälle, jonka tämä käänteli kokoon ja köllähti penkille pitkälleen. Lapset asettuivat siihen kupeelle, isommat istumaan ja pienemmät polvilleen.
— Kertokaa nyt, kiirehtivät he.
Setä painoi silmänsä tirralleen ja sanoi: Näin se satu alkaa: