"Ei sellaiseen mökkiin sovi emäntää ottaa. Se on niin matala, siinä on turvekatto, ja ikkunalasi on vanhuuttaan vihreä."
Tyttö vain nyökäytti päätään. Ja he läksivät yhtenä astumaan.
"Tässä tämä nyt on. Mutta olet sinä liian hyvännäköinen tässä asumaan", poika sanoi, avatessaan mökkinsä ovea.
Mutta hänen silmänsä suurenivat ihmetyksestä. Sillä kun tyttö astui kynnyksen yli, avartui matala mökki kuninkaan saliksi, ja vihertynyt lasi loisti kirkkaana kuin päivä.
"Kuka sinä oikein olet?" kysyi onnellinen Onnen Pekka.
"Minähän olen Satutyttö!" tyttö vastasi.
Annikki Virvatuli.
Tarina pojasta, porsaasta ja metsänväestä.
Kaisu-Liinulla oli mökki, poika ja porsas. Mökin nimi oli Kujanpää, poika oli Viljo ja porsasta sanottiin Nökö-nössiksi.
Eräänä juhannuksena, kun luonto uhkui kauneimmillaan ja lintujen sävelet soivat taukoamatta taivaalla, juoksi porsas metsään, eksyi sinne, eikä sitä löytynyt vaikka Kaisu-Liisu etsi koko päivän. Mihin kumman sokkeloon lie Nökö-nössi joutunutkin! — Murheisella mielellä palasi Kaisu-Liisu illan suussa kotiin, lämmitti saunan ja paistoi tuvan uunissa juhannusjuustonsa. Mutta eihän siinä oikeata juhannustunnelmaa sittenkään syntynyt, vaikka porstuan ovella seisoi kaksi koivun närettä ja tuvan nurkat olivat täpösen täynnään kukkivia tuomen oksia… sillä, Nökö-nössihän oli kateissa.