"Onnen Pekaksihan ne sanovat" —
"Vai Onnen Pekka! Etpä sinä onnelliselta näytä!"
"Kas, kun en minä ole vielä onneani löytänyt!"
"Vai niin!" sanoi tyttö. "Vähäpä sinä sitten huomaat. Onni on ihan nenäsi edessä!"
"En minä sinua ymmärrä!" sanoi poika.
"Etkö?" sanoi tyttö. Ja yhä hänen silmissään säteili päivä ja rentukat loistivat.
"Kyllä sinulla on sellaiset silmät, että tulee hyvä olla, kun niihin katsoo", poika virkkoi, "eikä ole kuninkaallakaan kauniimpaa kruunua kuin sinun kukkaseppeleesi!"
"No, sittepä minä tulenkin mukaasi!" tyttö sanoi.
"Äläpäs!" sanoi poika. "Mitäs minä sinulla tekisin! Näes, minä olen köyhä. Ei minulla ole muuta rikkautta kuin Jumalan kaunis luonto ja huiluni ja mökkipahanen tuolla salojärven rannassa."
"Sepä hauskaa! Minä tulen siihen mökkiin emännäksi!"