— Elä ole sinä milläsikään, sanoi ukko. Annahan minä neuvon, niin hyvä tulee. Menehän tuonne lammin rannalle ja liota siellä nuo pajun kuoret ja puno niistä nuora. Tee sitten kyynärän pituinen puikko itsellesi ja koettele ommella Suolampi kiinni.
Poika kiitti ja meni lammen rannalle ja teki, niinkuin ukko oli neuvonut. Mutta kun hän siinä rupesi rantoja puikollansa penkomaan, alkoi lammen vesi lainehtia ja aalloista tulla tupsahti vedenakka siihen pojan luokse.
— No mitä sinä siinä raadat? alkaa akka pojalta tiedustella.
— Onhan sitä köyhällä miehellä työtä. Ompelen vain tämän lammen kiinni.
— Elä veikkoseni semmoista kummaa tee! Me jäämme kannen alle.
— Ei auta. Kyllä minä ompelen, ja sitten teen tämän lammen päälle sileän nurmen, se on köyhälle tarpeen.
— Herkeä, hyvä mies! Elä salpaa meitä tänne! Saat paljon kultaa, kunhan vain jätät ompelematta.
— No, jos säkillisen kultaa annat, niin voinhan heretä, tuumi poika. Silloin vedenakka kiireen kaupalla sukelsi lammen pohjaan ja kohotti sieltä pitkän säkin kultaa. Näin tuli köyhästä pojasta rikas mies.
— Mutta mitenkäs sen toisen pojan kävi? keskeyttivät lapset, jotka hiljaa istuivat mummon ympärillä.
— Odottakaa, palleroiset, sanoi Varpu-mummo, kyllä minä kerron.