Matti (rukoillen).
Se isän kello on, sit' älä raiskaa!
(Juoksee Marin kanssa heidän perässään.)
Mari (kulissin lakana).
Voi ilkeää — sen tuonne lokaan paiskaa! Se heille vielä rangaistuksen tuo! Puvusta heidät herraspojiks arvaan.
(Itkevät ja puhdistavat kelloa. Ilvo ja Urho ilmestyvät puun taa kuuntelemaan.) (Palaavat näyttämölle.)
Voi kuinka paatuneet on pojat nuo.
Matti.
Ei ole koiraa katsomista karvaan. Kai katupoikia on täälläkin, Kun tääll' on muutkin tavat kaupungin.
Mari.