Matti.
On ollut — mutta pantiks jää nyt tänne.
Rouva.
Kai tiedätte, kuink' isänne sen sai?
Mari.
Se kirjoitettu kuorehen on kai? Hän palkinnoksi sai sen, kun hän kerran Pelasti hukkumasta erään herran.
Rouva.
Sen herran luokse vien mä teidät nyt. Hän isäänne on usein kysellyt, Kiitollisuuttaan vielä täyttääkseen. Sen näyttää hän nyt hänen lapsilleen. Mä tiedän sen, kun mieheni on hän Ja isäntänä rikkaan Hirvelän. Mä sinne vien nyt teidät kasvatiksi. No, tulette kai tästä iloisiksi?
Mari.
Jumala meitä johtanut on näin. Hän kääntää aina kaikki parhainpäin.