Jaakko (Eevalle). Tuo tänne vitsa luudastasi! Kyllä näytän, että tuohi lähtee.
Hanna (samoin Eevalle). Tottele heti, kun Jaak… isä käskee — muuten saat sinäkin samasta vitsasta!
Eeva (uhmaten). En vie! Ette saa syyttä lyödä veljeäni — lyökää ennen minua!
(Hanna sieppaa luudan Eevan kädestä, taittaa siitä oksan ja alkaa sillä piestä häntä. Jaakko ottaa luudan ja hutkii hänkin Mikkoa. Isä ja äiti astuvat sisään.)
Isä. Jaakko, Hanna, mitä te teette! (Jaakko ja Hanna vetäytyvät säikähtyneinä syrjään.) Mitä ovat he tehneet? Miksi olette noin puetut?
Äiti. Mitä olette te, vieraat, tehneet, kun meidän lapset teitä noin rankaisivat?
Eeva. Niin, kun veljeni ei saanut kuusesta lähtemään tuohta, niin isä ja äiti — — —
(Nyyhkyttää.)
Mikko (Eevalle). Varmaan eivät nuo olleetkaan oikea setämme ja tätimme:. Elä huoli itkeä, sisko!
Isä. Mitä, mitä tämä on? Olen monta päivää ollut matkalla. Kun sitten palaan kotiin, näen omien lapsieni syyttä pieksävän kahta vierasta lasta.