33. "Vielä on Lokilla muita lapsia. Angrboda-niminen oli eräs jättiläisnainen Jotunheimistä, hänen kanssaan sai Loki kolme lasta, yksi oli Fenrisúlfr, toinen Jormungandr — se on Midgardin käärme —, kolmas on Hel. Kun jumalat saivat tietää, että näitä kolmea sisarusta kasvatettiin Jotunheimissä, ja tutkimalla ennustuksia huomasivat, että näistä sisaruksista tulisi heille paljon onnettomuutta, ja koska saattoi odottaa kaikkea pahaa heistä ensiksikin äidin puolelta ja vielä pahempaa isän puolelta, niin lähetti Alfodr jumalat ottamaan lapset ja tuomaan ne hänelle. Ja kun ne tulivat hänen luokseen, heitti hän käärmeen siihen syvään mereen, joka ympäröi koko maata, ja tämä käärme kasvoi niin, että se makaa keskellä merta ympäri maan ja puree pyrstöään. Hel'in heitti hän Niflheimiin ja antoi hänelle vallan yhdeksän maailman yli ja hänen tuli osoittaa olinpaikka kaikille, jotka lähetettiin hänen luokseen, kaikille sairaudesta tai vanhuudesta kuolleille. Hänellä on siellä suuria taloja, ja hänen talonsa ovat sangen korkeita ja porttinsa suuria; éljúdnir (kurjuus) on hänen salinsa nimi, nälkä on hänen vatinsa, nälänhätä veitsensä, Ganglati (hidas) on hänen miesorjansa, Ganglot (vitkasteleva) naisorjansa, Fallanda-forad (luhistuminen) kynnys, jonka yli astutaan sisälle, Kor (sairaus) vuode, Blikjanda-bol (loistava kurjuus) hänen vuodeverhonsa. Hän on puoleksi musta, puoleksi ihonvärinen, siksi on hänet helppo tuntea, hän on myös sangen inhottava ja kauhea."
"Sutta kasvattivat Aasat kotona, Týr yksin rohkeni mennä viemään hänelle ruokaa. Mutta kun jumalat näkivät, kuinka paljon hän päivittäin kasvoi, ja kun kaikki ennustukset tiesivät, että hän oli määrätty heille tuhoksi, päättivät Aasat valmistaa sangen lujat kahleet, jotka he nimittivät Löding'iksi, ja veivät ne suden luo ja käskivät hänen koetella voimiaan kahleissa. Susi ei katsonut kahleita itselleen ylivoimaisiksi ja antoi tehdä niillä, mitä he tahtoivat. Mutta ensi kerralla, kun susi oikaisi itsensä, murtuivat kahleet, siten vapautui hän Löding'istä. Sitten tekivät Aasat toiset kahleet, puolta lujemmat, jotka he kutsuivat nimellä Drómi, ja käskivät suden vielä koetella niitä ja sanoivat, että hän tulisi sangen kuuluisaksi voimastaan, ellei sellainen takoteos voisi häntä pidättää. Mutta susi ajatteli, että nämä kahleet olivat sangen lujat, mutta myös, että hänen voimansa oli kasvanut, sittenkun hän mursi Löding'in hän ajatteli myös, että hänen oli antauduttava vaaraan, jos mieli tulla kuuluisaksi ja antoi panna itsensä kahleisiin. Ja kun Aasat sanoivat niiden olevan kunnossa, pudisteli susi itseään, iski kahleet maata vasten ja ponnisteli hurjasti, oikaisi itsensä ja mursi kahleet, niin että sirpaleet sinkoilivat etäälle, siten vapautui se Drómi'sta. Sittemmin on tullut sananparreksi, että jokin 'päästetään Löding'istä' tai 'vapautetaan Drómi'sta', kun jotain tehdään suurella ponnistuksella. Sen jälkeen pelkäsivät jumalat, etteivät he saisi sutta sidotuksi, ja Alfodr lähetti silloin sen, jonka nimi on Skirnir, Freyn lähettilään alas Svartálfaheimiin (Mustien keijukaisten kotiin) muutamien kääpiöitten luo ja teetti kahleet, joiden nimi on Gleipnir, ne oli tehty kuudesta eri lajista: kissan astunnan kaiusta, naisen parrasta, vuoren juurista, karhun jänteistä, kalan hengityksestä ja linnun syljestä. Ja vaikket entiseltään tietäisikään tätä kertomusta, niin saat pian todistuksia siitä, ettei sinulle ole valehdeltu; lienethän nähnyt, ettei naisilla ole partaa, eikä kissan juoksusta synny ääntä, eikä vuoren alla ole juuria. Totta tosiaan, yhtä totta on kaikki, mitä olen sinulle sanonut, joskin muutamat näistä seikoista ovat sinulle tuntemattomia." — Silloin sanoi Gangleri: "Tämän voin tosiaan ymmärtää todeksi, voin havaita sen, minkä nyt olet ottanut todisteeksi, mutta miten taottiin kahleet?" — Hárr sanoi: "Sen voin kyllä sanoa sinulle. Kahleet tulivat sileät ja taipuisat kuin silkkinauha, mutta niin lujat ja vahvat kuin nyt saat kuulla. Kun kahleet vietiin Aasoille, kiittivät he lähettilästä, että hän oli hyvin toimittanut tehtävänsä. Silloin lähtivät Aasat järvelle, jonka nimi on ámsvartnir ja saareen, jota kutsutaan nimellä Lyngvi, ja kutsuivat suden mukaansa, näyttivät hänelle silkkinauhan ja käskivät hänen katkaista sen ja sanoivat sen olevan hiukan lujemman kuin mitä olisi voinut päättää sen paksuudesta. He ojensivat sen toinen toisilleen ja koettelivat käsivoimin sen lujuutta, eikä se katkennut, mutta he arvelivat, että susi ehkä sentään saattaisi sen katkaista. Silloin vastasi susi: 'Siltä minusta näyttää tämä nauha kuin en saavuttaisi mitään mainetta, vaikka katkaisisinkin niin kapean nauhan, mutta jos se on tehty viisaudella ja taidolla, vaikka näyttääkin vähäpätöiseltä, niin ei se nauha tule milloinkaan jalkoihini.' Silloin sanoivat Aasat, että hän pian katkaisisi silkkinauhan, koska hän ennen oli murtanut suuret rautakahleet. 'Mutta jollet saa katkaistuksi tätä nauhaa, silloin et voi säikyttää jumalia, ja me päästämme sinut silloin.' Susi sanoi: 'Jos te sidotte minut, niin etten minä saa itseäni päästetyksi, silloin te viekkaasti kyllä ajattelette, että minun on myöhäistä saada teiltä apua. Minä olen haluton antamaan sitoa itseni tällä nauhalla, mutta mieluummin kuin että syytätte minua arkuudesta, pankoon joku teistä kätensä suuhuni takeeksi siitä, että tämä tapahtuu vilpittömästi.' Kaikki Aasat katselivat toisiaan ja huomasivat nyt vaikeuden kaksinkertaiseksi, eikä kukaan tahtonut ojentaa kättään, kunnes Týr ojensi oikean kätensä ja pani sen suden suuhun. Mutta kun susi ponnisti, lujittui nauha, ja kuta ankarammin hän huitoi, sitä kireämpi oli nauha. Silloin hymyilivät kaikki paitsi Týr; hän menetti kätensä. Kun Aasat näkivät, että susi oli täydellisesti sidottu, ottivat he köyden nimeltä Gelgja, joka lähti kahleista ja pujottivat sen suuren paaden läpi — sen nimi oli Gjoll — ja kiinnittivät paaden syvälle maahan. Sitten ottivat he suuren kiven ja työnsivät sen vielä syvemmälle maahan — sen nimi oli Thviti — ja pitivät sitten tätä kiveä liekapaaluna. Susi aukoi kitaansa kauheasti, riehui ja tahtoi purra heitä; he työnsivät hänen suuhunsa miekan, jonka kahva koskettaa suden alaleukaa ja kärki kitalakea, se on hänellä suun salpana. Hän ulvoo ilkeästi, ja hänen suustansa valuu kuolaa: se on joki, jonka nimi on Ván. Siellä hän makaa Ragna-rökr'iin asti." — Silloin sanoi Gangleri: "Loki oli saanut pahoja lapsia, mutta kaikki nämä sisarukset ovat hyvin merkillisiä. Miksi eivät Aasat surmanneet sutta, kun heillä on odotettavana tuhoa siitä?" — Hárr vastasi: "Jumalat kunnioittavat siksi paljon pyhäköitään ja rauhoitettuja paikkojaan, etteivät he tahtoneet häväistä niitä suden verellä, vaikka ennustus tietää, että hänestä on tuleva Odinin surma."
34. Silloin sanoi Gangleri: "Mitkä ovat nais-Aasat?" — Hárr sanoi: "Frigg on korkein. Hän omistaa talon nimeltä Fensalir, joka on ihmeen uhkea. Toinen on Sága. Hän asuu Sökkvabekk'issa, joka on suuri sali. Kolmas on Eir, hän on paras lääkäri. Neljäs on Gefjun, hän on impi ja häntä palvelevat kaikki ne, jotka kuolevat neitoina. Viides on Fulla, hän on myös impi ja kulkee hiukset hajallaan ja kultarihma pään ympärillä. Hän kantaa Frigg'in lipasta ja pitää huolta hänen kengännauhoistaan sekä on osallisena hänen salaisessa neuvostossaan. Kuudes, Freyja on tärkein Frigg'in rinnalla. Hän meni naimisiin miehen kanssa, jonka nimi on ódr, heidän tyttärensä on Hnoss, hän on niin kaunis, että hänen nimensä mukaan kutsutaan kaikkea kaunista ja kallisarvoista sanalla hnoss. Odr lähti pitkille matkoille, mutta Freyja suri häntä, hänen kyyneleensä ovat puhdasta kultaa. Freyjalla on monta nimeä, syynä siihen on, että hän kutsui itseään eri nimillä kulkiessaan tuntemattomien kansakuntien keskuudessa etsimässä Odia. Hänen nimensä on Mardoll ja Horn, Gefn, Sýr. Freyja omisti Brísingamen-nimisen koristeen. Häntä kutsutaan myös nimellä Vanadís. Seitsemäs on Sjofn, hän koettaa taivuttaa ihmisten, naisten ja miesten mielet rakkauteen, ja hänen nimensä mukaan kutsutaan rakkautta sanalla sjafni. Kahdeksas on Lofn, hän on niin lempeä ja hyvä avuksi huutaa, että hän saa Alfodr'ilta tai Frigg'iltä luvan yhdistää ihmisiä, naisia ja miehiä, vaikka se ennakolta näyttäisikin estetyltä ja kielletyltä. Hänen nimestään on lof (lupa) sana syntynyt ja samoin että hän on suuresti ihmisten ylistämä (lofud). Yhdeksäs on Vár, hän kuulee ihmisten valat ja ne sopimukset, joita naiset ja miehet keskenään tekevät. Siksi kutsutaan sellaisia asioita nimellä 'várar'. Hän rankaisee myös ne, jotka rikkovat valansa. Kymmenes on Vor, hän on viisas ja kyselyhaluinen, niin ettei mikään voi pysyä häneltä salassa. On olemassa sananparsi, että nainen tulee jonkun asian suhteen 'vor', kun hän saa tietää sen. Yhdestoista on Syn, hän vartioi talon ovea ja sulkee sen niiltä, joiden ei tule päästä sisälle. Hänet on pantu käräjillä niiden asioiden puolustajaksi, jotka hän tahtoo lieventää. Siksi onkin olemassa sananparsi, että pannaan 'syn' eteen, kun joku kieltää rikollisuutensa. Kahdestoista on Hlín, hänet on pantu suojaksi niille ihmisille, jotka Frigg tahtoo pelastaa jostakin vaarasta. Siitä johtuu sananparsi, että se, joka pelastuu, 'nojautuu' (hleinir). Kolmastoista on Snotra, hän on viisas ja kohtelias, hänen nimensä mukaan kutsutaan naista tai miestä, joka on kohtelias, 'snotr'. Neljästoista on Gná, hänet lähettää Frigg eri maailmoihin asioilleen, ja hänellä on hevonen, joka laukkaa ilman halki ja meren yli ja jonka nimi on Hófvarpnir. Kerran, kun hän ratsasti, näkivät muutamat Vanit hänen kulkunsa ilmassa, silloin sanoi yksi heistä: 'Mikä siellä lentää, mikä siellä kulkee ja ilman läpi liukuu?' Hän vastasi: 'En lennä, kumminkin kuljen ja liu'un ilman halki Hófvarpnir-hevosellani, jonka Hamskerpir sai Gardrofa'n kanssa.' Gná'n nimestä johtuu, että sanotaan: kohottautuu ylöspäin (gnæfar) sellaisesta, mikä ulottuu korkealle. Sól ja Bil lasketaan myös Aasattarien joukkoon, mutta heidän syntyperästään onkin jo edellä kerrottu."
35. "Vielä on olemassa muita, joiden tulee palvella Valholl'issa, kantaa juomaa ja huolehtia pöytäkaluista ja oluttuopeista, heitä nimitetään Grímnismál'issa seuraavasti: 'Hrist'in ja Mist'in tahdon itselleni sarvea kantavan. Skeggjold ja Skogul, Hildr ja Thrúdr, Hlokk ja Herfjotur, Goll ja Geirahod, Randgrídr ja Rádgrídr ja Reginleif kantavat Valholl'in sotureille olutta'."
"Nämä ovat nimeltään Valkyyrioita (valkyrjur), heidät lähettää Odinn joka taisteluun, he valitsevat miehistä ne, joiden tulee kaatua, ja heidän vallassaan on voitto. Gudr ja Róta ja nuorin Norna, jonka nimi on Skuld, ratsastavat myös aina valitsemaan kaatuvia ja ratkaisemaan taistelua. Jord, Thórin äiti ja Rindr, Váli'n äiti luetaan myös nais-Aasoihin."
36. "Gymir oli erään miehen nimi, ja hänen vaimonsa oli nimeltään Aurboda, hän oli vuorijättiläisten sukua. Heidän tyttärensä oli Gerdr, joka oli kaunein kaikista naisista. Eräänä päivänä oli Freyr mennyt Hlidskjálf'ille ja katseli kaikkia maailmoja. Mutta kun hän katsahti pohjoista kohden, näki hän eräässä kylässä suuren ja kauniin rakennuksen. Tähän rakennukseen meni nainen, ja kun hän kohotti käsivartensa ja avasi oven, silloin välähti loiste hänen käsivarsistaan sekä ilmassa että merellä, ja kaikki maailmat valkenivat hänestä. Siten sai Freyr rangaistuksen siitä julkeudesta, että oli istuutunut pyhälle istuimelle, niin että hän lähti pois harmistuneena. Ja kun hän tuli kotiin, ei hän puhunut, ei nukkunut eikä juonut, eikä kukaan uskaltanut puhutella häntä. Silloin kutsutti Njordr luokseen Freyn palvelijan, nimeltä Skirnir, ja käski hänen mennä Freyn luo ja pyytää häntä sanomaan, miksi hän oli niin pahoillaan, ettei hän puhunut kenenkään kanssa. Skirnir sanoi menevänsä, mutta vastenmielisesti, ja sanoi pahoja vastauksia olevan odotettavissa. Kun hän tuli Freyn luo, kysyi hän, miksi Freyr oli niin masentunut eikä puhunut kenenkään kanssa. Silloin vastasi Freyr ja sanoi, että hän oli nähnyt kauniin naisen ja oli hänen tähtensä niin murheissaan, ettei hän voisi kauvaa elää, ellei hän saisi häntä omakseen: 'ja nyt pitää sinun lähteä kosimaan häntä minun puolestani ja tuoda hänet tänne, joko sitten hänen isänsä tahtoo sitä tai ei; kyllä palkitsen sen sinulle hyvin.' Silloin vastasi Skirnir, että hän suostuisi lähtemään lähettiläsmatkalle, mutta Freyn tulisi luovuttaa hänelle miekkansa — se oli niin oivallinen, että se iski itsestään — ja Freyr suostui siihen ja antoi hänelle miekan. Silloin lähti Skirnir, kosi naista hänelle ja sai hänen lupauksensa: yhdeksän yön perästä tulisi hän Barrey-nimiseen paikkaan ja viettäisi siellä häitä Freyn kanssa. Mutta kun Skirnir sanoi Freylle toimittamansa asian, lausui tämä näin: 'Pitkä on yö, pitkä on toinen, kuinka jaksan odottaa kolmea? Usein tuntui minusta kuukausi lyhyemmältä kuin tämän tuskaisen yön puolikas.' Tämä oli syynä siihen, että Freyr oli niin aseeton, kun hän taisteli Beli'n kanssa ja tappoi hänet hirvensarvella." — Silloin sanoi Gangleri: "Olipa kumma, että sellainen päällikkö kuin Freyr suostui antamaan pois miekan, jonka vertaista hänellä ei ollut toista, suunnaton vahinko se oli hänelle, kun hän taisteli Beli'n kanssa; totta tosiaan hän silloin mahtoi katua tätä lahjoitustaan." — Silloin vastasi Hárr: "Se merkitsi vähän, että hän otteli Beli'n kanssa, Freyr olisi voinut surmata hänet nyrkillään; mutta se aika on tuleva, jolloin Freyr kipeämmin kaipaa miekkaansa, kun Múspell'in pojat tulevat tuhoja tekemään."
37. Silloin sanoi Gangleri: "Sinä sanot, että kaikki, jotka ovat taistelussa kaatuneet maailman alusta, ovat nyt tulleet Odinin luo Valholl'iin. Mitä on hänellä antaa heille ravinnoksi, luulisin, että siellä on sangen suuri kansanpaljous?" — Silloin vastasi Hárr: "Totta on, mitä sanot, sangen suuri kansanpaljous on siellä ja paljon enemmän tulee siellä vielä olemaan ja kumminkin tulee näyttämään liian vähältä, kun susi tulee. Mutta ei milloinkaan ole niin suurta kansanjoukkoa Valholl'issa, että siltä loppuisi sen sian silava, jonka nimi on Sährímnir. Se keitetään joka päivä, ja illalla on se jälleen kokonainen. Mutta kysymys, jonka nyt teet, näyttää minusta olevan sellainen, että harvat lienevät kyllin viisaita siihen oikein vastaamaan. Andhrímnir on keittäjän nimi ja Eldhrímnir kattilan."
Silloin sanoi Gangleri: "Onko Odinilla samaa ruokaa kuin Valholl'in sotureilla?" — Hárr sanoi: "Ruuan, joka on hänen pöydällään, antaa hän kahdelle sudelle, ne ovat hänen ja niiden nimet ovat Geri ja Freki; mutta itse hän ei tarvitse ruokaa, viini on hänelle sekä ruokana että juomana."
"Kaksi korppia istuu hänen olkapäillään ja ne sanovat hänen korvaansa kaikki tapahtumat, mitä he näkevät ja kuulevat, niiden nimet ovat Huginn ja Muninn. Ne lähettää hän päivän sarastaessa lentämään ympäri koko maailmaa, ja ne palaavat takaisin aamiaiselle. Siten saa hän tietää monta asiaa, ja sen tähden kutsutaan häntä myös nimellä Hrafnagud (Korppienjumala)."
38. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä Valholl'in sotureilla on juotavana sellaista, jota riittää yhtä runsaasti kuin ruokaa, vai juodaanko siellä vettä?" — Silloin sanoi Hárr: "Kummallisesti kysyt nyt ikäänkuin Alfodr kutsuisi luokseen kuninkaita, jaarleja ja muita mahtavia miehiä ja antaisi heille vettä juoda — totta tosiaan Valholl'iin tulee moni, jonka mielestä vesijuoma olisi kalliisti ostettu, ellei siellä olisi parempaa kestitystä saatavana, sen jälkeen kun ensin oli kärsitty haavoja ja kipua, kunnes oli kuoltu. Voin kertoa sinulle muutakin sieltä. Heidrún-niminen vuohi seisoo Valholl'in yläpuolella ja pureskelee lehtiä kuuluisan Läradrpuun oksilta, ja sen utarista tiukkuu niin paljon simaa päivittäin, että siitä täyttyy astia, joka on niin suuri, että kaikki Valholl'in soturit saavat siitä juoda kylläkseen." — Silloin sanoi Gangleri: "Se vuohi on heille erinomaisen hyödyllinen, ja ihmeen hyvä mahtaa olla puu, josta se syö." — Silloin sanoi Hárr: "Vielä ihmeellisempi on hirvi Eikthyrnir, joka seisoo Valholl'issa ja syö saman puun lehtiä. Sen sarvista tippuu niin paljon pisaroita, että ne juoksevat alas Hvergelmiin, ja niistä syntyvät joet, joiden nimet ovat: Síd, Víd, Sökin, Eikin, Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Gipul, Gopul, Gomul, Geirvimul; nämä virtaavat Aasojen alueen läpi. Vielä mainitaan nämä: Thyn, Vín, Tholl, Holl, Grád, Gunnthráin, Nyt, Not, Nonn, Hronn, Vína, Vegsvinn, Thjódnuma."