Turmaksi håldien[73] hengen meriratsujen[74] suistaja miekkamyrskyn kalmankylmän yltyä antoi.
Tämän jälkeen rupesivat kummankin ystävät välittämään ja kuljettivat sovintosanoja; sillä talonpojat kyllästyivät sotaretkiin ja vainoon omassa maassa. Ja mahtavien miesten avulla saatiin heidän välillään sovinto sellainen, että Haakon jaarli pitää samanlaisen valtakunnan Trondhjemissa kuin hänen isällään Sigurd jaarlilla oli ollut, mutta kuninkailla on sellainen valtakunta kuin Haakon kuninkaalla oli ollut ennen heitä; ja tämä taattiin lujin lupauksin. Silloin syntyi suuri ystävyys Haakon jaarlin ja Gunhildin välille, mutta joskus he punoivat salajuonia toisiaan vastaan. Niin kului taasen kolme talvea, ja Haakon hallitsi rauhassa valtakuntaansa.
Harald kuningas oleskeli useimmiten Hordalannissa ja Rogalannissa ja samaten moni hänen veljistään; he asuivat useasti Hardangerissa. Tapahtui eräänä kesänä, että Islannista saapui muuan merialus, jonka islantilaiset miehet omistivat. Sillä oli lastina turkiksia, ja he ohjasivat laivan Hardangeriin, sillä he saivat kuulla, että sinne oli kokoontunut paljon väkeä. Mutta kun saavuttiin hieromaan kauppaa heidän kanssaan, ei kukaan tahtonut ostaa turkiksia. Silloin perämies käy Harald kuninkaan luo, sillä hän tunsi tämän ennestään, ja kertoo kuninkaalle tästä tukalasta tilasta. Kuningas sanoo haluavansa käydä heidän luonaan, ja hän tekeekin niin. Harald kuningas oli suopeamielinen ja erittäin hilpeä mies. Hän oli tullut sinne täysin varustetulla purrella. Hän katseli heidän tavaroitaan ja virkkoi perämiehelle:
"Annatko minulle yhden noista harmaista turkiksista?"
"Kernaasti", vastasi perämies, "vaikka enemmänkin."
Silloin kuningas otti nahan ja kietoi sen ympärilleen; sitten hän astui purteensa. Mutta ennenkuin he soutivat tiehensä, oli jokainen hänen miehistään ostanut itselleen nahan. Muutamia päiviä myöhemmin sinne saapui niin monta miestä, jotka kaikki tahtoivat ostaa turkiksia, ettei niitä riittänyt puolillekaan. Siitä pitäen häntä sanottiin Harald Harmaaturkiksi.
Haakon jaarli kävi eräänä talvena Ylämaissa ja oli pidoissa; siellä hän nukkui erään alhaissukuisen naisen luona. Mutta kun aika kului, tuli se nainen raskaaksi, ja kun lapsi syntyi, oli se poika; hänet valeltiin vedellä ja nimitettiin Eirikiksi. Äiti vei pojan Haakon jaarlin luo sanoen, että tämä oli isä. Jaarli jätti pojan kasvatettavaksi eräälle miehelle, jonka nimi oli Torleiv Viisas; hän oli mahtava ja rikas mies ja jaarlin hyvä ystävä. Eirik varttui pian lupaavaksi, oli perin kaunis, varhain kookas ja väkevä. Jaarli ei juuri pitänyt hänestä. Haakon jaarli oli myöskin sangen kaunismuotoinen, tosin ei kookas, mutta väkevä ja taitava aseenkäyttäjä, viisas ja suuri soturi.
Tapahtui eräänä syksynä, että Haakon jaarli lähti Ylämaihin. Mutta kun hän saapui Hedemarkiin, tulivat siellä kuningas Trygve Olavinpoika ja kuningas Gudröd Björninpoika häntä vastaan; sinne saapui myöskin Dale-Gudbrand. He ryhtyivät neuvottelemaan keskenään ja istuivat kauan salaisesti haastellen; ja nyt kävi ilmi, että jokainen tahtoi olla toisen ystävä. Sen jälkeen he erosivat, ja kukin palasi valtakuntaansa. Tämän saivat kuulla Gunhild ja hänen poikansa, ja he alkoivat epäillä, että nämä miehet olivat tehneet liiton kuninkaita vastaan; he juttelivat usein keskenään tästä.
Mutta kevään lähetessä Harald kuningas ja hänen veljensä Gudröd kuningas tekevät tiettäväksi, että he kesällä aikovat lähteä viikinkiretkelle länteen päin meren poikki tai Itämaille, niinkuin heidän tapansa oli. Sitten he keräävät väkeä, laskevat laivat vesille ja varustautuvat. Mutta kun he joivat lähtöoluttaan, syntyi suuret juomingit, ja paljon juteltiin maljain ääressä. Ruvettiin siinä vertailemaan miehiä toisiinsa, ja silloin puhuttiin kuninkaista itsestään. Muuan mies virkkoi, että Harald kuningas oli joka suhteessa ensimmäinen veljeksistä. Siitä Gudröd pahastui suuresti ja sanoi, ettei hän ollut missään huonompi Haraldia, ja oli valmis käymään paikalla kilpasille; molemmat vihastuivat heti niin ankarasti, että haastoivat toisensa otteluun ja ryntäsivät käsiksi aseisiin. Mutta ne, jotka olivat ymmärtäväisiä ja vähimmän humalassa, ehkäisivät heitä ja riensivät väliin; meni sitten kumpikin laivoilleen, mutta nyt ei ollut odotettavissa, että he lähtisivät retkelle yhdessä. Gudröd purjehti itään rannikkoa pitkin, Harald taasen suuntasi kulkunsa ulos merelle ja sanoi aikovansa purjehtia länteen päin meren poikki; mutta jouduttuaan saariston ulkopuolelle hän pyrki sen editse itään hänkin.
Kuningas Gudröd purjehti saariston suojassa itään päin Vikeniin ja sitten Foldenin[75] poikki. Sieltä hän lähetti Trygve kuninkaalle sanan, että tämä tulisi häntä tapaamaan ja että he lähtisivät kesällä yhdessä Itämaita ryöstämään. Trygve kuningas otti suopeasti ja halulla vastaan tämän sanoman. Hän kuuli, että Gudrödillä oli vähän väkeä, ja Trygve lähti häntä vastaan yhdellä ainoalla purrella. Mutta kun he ryhtyivät puheisiin, hyökkäsivät Gudrödin miehet kohti ja surmasivat Trygve kuninkaan ja kaksitoista miestä hänen kerallaan.