"Laatikaamme sitten tuumamme toisin päin, niin että näemme vähemmän vaivaa. Haraldin ja Erlingin on määrä asustaa syksyllä Pohjois-Möressä, ja minä aion lähteä teidän mukaanne; koetamme sitten kaikin, mitä voimme tehdä." — Niin he nyt menettelevätkin.
Sigurd jaarlin veljen nimi oli Grjotgard; hän oli paljoa nuorempi ja vähemmin kunnioitettu, hänellä ei myöskään ollut jaarlin nimeä, mutta hän piti kuitenkin luonaan saattuetta ja kävi kesäisin viikinkiretkillä ja hankki itselleen omaisuutta. Harald kuningas lähetti miehiä Trondhjemiin Sigurd jaarlin luo viemään lahjoja ja ystävällisiä viestejä; he sanovat, että Harald kuningas haluaa solmia hänen kanssaan sellaisen ystävyyden, joka ennen oli vallinnut Sigurd jaarlin ja Haakon kuninkaan välillä; niin mainitsi myöskin viesti, että jaarlin pitäisi saapua Harald kuninkaan luo, ja silloin he solmisivat ystävyytensä lujaksi. Sigurd jaarli otti hyvin vastaan sanansaattajat ja kuninkaan ystävyyden; hän sanoi, ettei saattanut monilta toimiltaan lähteä kuninkaan luo, mutta lähetti lahjoja sekä hyviä ja suopeita sanoja kiitokseksi kuninkaan ystävyydestä. Lähetit matkustivat pois; he kävivät Grjotgardin luo ja esittivät hänelle saman asian: Harald kuninkaan ystävyyden ja kutsun, sekä toivat samalla oivia lahjoja. Mutta kun lähetit palasivat kotiin, lupasi Grjotgard tulla.
Sovittuna päivänä Grjotgard saapui Harald kuninkaan ja Gunhildin luo; nämä ottivat hänet ilomielin vastaan, hänelle osoitettiin myöskin suurta suosiota, niin että hän pääsi osalliseksi tärkeihin neuvotteluihin ja salatuumiin. Niin tapahtui, että nyt otettiin puheeksi se asia, minkä kuningas ja kuningatar ennen olivat sopineet Sigurd jaarlista. He mainitsivat Grjotgardille, kuinka jaarli oli tehnyt hänestä vähäpätöisen miehen; mutta jos hän halusi olla heidän mukanaan tässä tuumassa, sanoo kuningas, niin Grjotgard pääsisi hänen jaarlikseen ja saisi kaiken sen maan, mikä ennen oli kuulunut Sigurd jaarlille. Lopulta he sopivat siitä, että Grjotgard väijyisi, milloin olisi sopivinta käydä Sigurd jaarlin kimppuun, ja lähettäisi siitä sanan Harald kuninkaalle. Tämän jälkeen Grjotgard lähti kotiin ja sai oivia lahjoja kuninkaalta.
Syksyllä Sigurd jaarli lähti Stjor-laaksoon kestittäväksi. Jaarlilla oli aina paljon miehiä ympärillään, niin kauan kuin hän epäili kuninkaiden aikovan pahaa; mutta koska hän ja Harald kuningas olivat vaihtaneet ystävällisiä viestejä, ei hänellä nyt ollut suurta seuruetta. Grjotgard lähetti siis Harald kuninkaalle sanan, ettei toista kertaa olisi niin helppoa käydä jaarlia vastaan. Ja heti samana yönä kuninkaat Harald ja Erling lähtivät purjehtimaan Trondhjemin vesille; heillä oli neljä alusta ja paljon miehiä, ja he purjehtivat öisin tähtien valossa. Grjotgard saapui heitä vastaan, ja myöhään yöllä he ennättivät Ågloon, missä Sigurd jaarli majaili kestivieraana; siellä he sytyttivät rakennukset palamaan ja polttivat taloon jaarlin kaikkine väkineen. Aamulla varhain he purjehtivat pois vuonoa pitkin ja sen jälkeen etelään päin Möreen ja viipyivät siellä pitkän ajan.
Haakon jaarlin tarina.
(963-968)
Sigurd jaarlin poika Haakon oli silloin Trondhjemissa ja sai kuulla tämän sanoman. Heti alettiin varustautua sotaan kautta koko Trondhjemin; jokainen alus, joka voitiin viedä taisteluun, työnnettiin vesille. Ja kun se sotajoukko oli kokoontunut, otettiin jaarliksi ja sotajoukon päälliköksi Haakon, Sigurd jaarlin poika. Hän johdatti laivaston ulos Trondhjemin vuonoa pitkin. Mutta tämän kuultuaan Gunhildin pojat purjehtivat etelään käsin Rauma-laaksoon ja Etelä-Möreen; molemmat joukot pitivät toinen toistaan silmällä.
Haakon jaarli piti ystäviensä avulla kolme talvea Trondhjemia vallassaan, niin etteivät Gunhildin pojat saaneet sieltä mitään veroa. Hän joutui muutamia kertoja taisteluun näiden kanssa, ja molemmin puolin surmattiin useita miehiä. Nain kertoo Einar Skaaleglam siitä, kuinka Haakon jaarli kosti isänsä surman:
Taaton kuoleman kosti aaltohevon herra — hälle kiitos; miehet totutti kalpain käyttöön.
Ryöppysi asevirta
hersein henkeä vastaan.
Nostaja kalpatuiskun
kartutti Odenin seuraa.